Pikkutaateli täytti viime viikolla jo 3 kuukautta, eikä meillä asu enää mikään pikkuvauva. Hyvä ettei itku päässy, kun karsin Emilin vaatteista pois melkein kaikki 50-62cm kokoset, nyyhkis! Viime perjantaina oli 3kk neuvola, jossa saatiin taas rokotteita. Rota suun kautta ja kaksi pistosta reisiin. Emilin mielestä se oli ehkä hirvein juttu ikinä, mutta pian se jo unohtu kun pojat meni peilailemaan. Otin Tomin siis mukaan neuvolaan, koska halusin sen pitelemään Emiliä niiden pistosten ajan. Piikit meinaa olla mulle jotain ylitsepääsemätöntä, joten parempi näin. Kaikki oli jälleen hienosti, pituutta kasvetaan yläkäyrällä ja painoa tulee tasaisesti keskikäyrän alapuolella. "Iloinen ja juttelevainen poika! Kasvaa hienosti äidinmaidolla, pitkä poika. Pään kannatus hienoa. Lelua seurailee, yrittää tavoitella." On se kyllä semmonen pieni hurmuri!
Emil 3kk
- kasvaa siis edelleen täysimetyksellä, mitat: 66cm (63), 6 960g (6 340), py 42,6cm (41,5) (suluissa 2kk mitat)
- imetys sujuu hyvin, sutimiskausi mennyt suurimilta osin ohi
- menee vähän entistä myöhemmin nukkumaan (~22:30), mutta nukkuu välillä jopa aamu 7 asti ilman heräämistä. Yleensä herää kuitenkin edelleen syömään noin klo 5
- päiväunet ovat vähän lyhentyneet, nukkuu useamman kerran päivässä noin tunnin, satunnaisesti myös pidempiä aikoja
- päätä ei enää juuri tarvitse tukea, eikä se heilu hallitsemattomasti edestakaisin sylissä pitäessä
- sylissä ei viihdy enää makuuasennossa, vaan täytyisi päästä istumaan. Koko ajan punkee ylävartaloa istuma-asentoon ja saattaa ponkaista jopa jaloilleen pystyyn
- ei vieläkään viihdy mahaltaan kovin pitkiä aikoja. Johtuu ehkä siitä, kun ärsyttää että vaikka kuinka potkii, niin eteenpäin ei pääse
- viihtyy hyvin (mutta ei yhtä kauan kuin ennen) leikkikaaren alla ja saa jo hyvin tarrattua kiinni roikkuviin leluihin
- on alkanut hahmottamaan, mistä äänet tulee ja yhä selkeämmin käänätä päänsä niitä kohti, vaikka äänen lähde ei olisikaan näköpiirissä
- vaunuissa maatessa alkaa välillä ärsyttää, kun sieltä tekisi mieli nousta ylös, mutta kun ei millään pääse
- kääntyy satunnaisesti kyljelleen ja potkii itseään oman akselin ympäri maassa maatessaan. Ehkä kohta kierähdetään jo ympäri...?
- keskutelee jo pitkiä pätkiä etenkin tuttujen ihmisten kanssa ja kotioloissa, vieraassa ympäristössä menee jonkin aikaa, että juttua alkaa tulla
- pulputtelee myös itsekseen varsinkin leikkikaaren alla leluille
- hymyilee jatkuvasti, kiljahtelee innoistuneena ja on tarjoillut meille jo ensimmäiset naurut <3
- tutkii käsiään ja vie sormia suuhun ja tunkee sormia kurkkuun niin, että meinaa tulla oksu :D
- nappailee äitin ja isin sormista ja vie niitäkin suuhun
- muutenkin tekisi mieli kaikki viedä suuhun, mutta vielä on tarttumisen kanssa harjoittelemista
- ei ole enää mikään ihan pikkuvauva, vaan selkeäski yhä skarpimpi pikkumies, joka tutkii ympäristöään, kuuntelee ääniä ja ärsyyntyy, kun ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Kovasti siis tekisi mieli jo istumaan ja liikkeelle, eikä leluistakaan saa järjestelmällisesti otetta, mikä välillä vallan ärsyttää
(Kirjoitin teksin 9.7. mutta en ehtinyt lisäämään kuvia ja sitten se unohtui, joten nyt vasta julkaisen, hups)
