EMIL 1KK

Pikkasen ollaan myöhässä tän kanssa, kuukausi kun tuli täyteen viime viikon perjantaina (6.5.). Säästelin kuitenkin postausta, niin saatiin tuoreet mitat tähän mukaan. Suoraan siis asiaan...

Emil 1kk

• kasvaa hyvin täysimetyksellä ja painaa 5 745g (4 850), on 59,6cm (53) pitkä ja pään ympärys on 40,7cm (36) (mitat 10.5./suluissa syntymä)
• silmät ovat siniharmaat ja runsas tukka on alkanut taittumaan tummasta vaaleaan
• kannattelee päätä jo melko pitkiä aikoja, neuvolassa on ihasteltu vahvaa niskaa
• syö tuttia, tosin tekniikka on välillä hakusessa ja tutti lumpsuu ärsyttävän usein pois suusta, mikä kiukuttaa myös miniä
• posket on täynnä hormooninäppyjä
• viihtyy hyvin sitterissä tuijotellen maailmaa tai telkkaria, eikä juurikaan vaadi syliä ja jos sylissä ollaan, niin vielä ei ole mitään väliä onko se äitin syli vai jonkun ihan muun
• hymyilee tahattomasti, vanhempien mielestä tosin ihan tarkoituksella (ehkä välillä...?). Ja voi että kun toinen on niiiin söpö!
• päästelee epämääräisiä vahinkojokelteluääniä päivä päivältä enemmän ja ehkä välillä jo vähän hallitummin
• tuijottelee mielellään kasvoja, erityisesti tummat silmälasipäiset naiset on kovin ihmeellisiä 
• ainakin näyttää siltä, että yrittää vähän matkia ilmeitä, siinä usein onnistumatta
• päivällä syö tehokkaasti n. 15-20min noin kolmen tunnin välein, riippuen siitä miten paljon nukkuu, mutta illalla taas tankkaa yötä vasten n. tunnin välein
• nukkuu yöt hyvin, ensimmäinen unipätkä 5-6h
• ähisee ja itkee usein masuvaivojaan liian aikaisin aamulla 
• on alkanut viihtymään leikkikaaren alla roikkuvia eläimiä tuijotellen ja huitoen
• katsoo mielellään aina oikealle, useista korjausyrityksistä huolimatta
• on maailman söpöin ja ihanin ja rakkain pieni tyyppi <3

RISTIÄISET

Viikonloppuna oli vihdoin jännityksellä odotetut ristiäiset. Me mentiin pikkutortun kanssa Tampereelle jo torstaina ja siitä lähtikin neljän päivän syleissä kiertäminen minille ja neljän päivän kakkuputki tälle mammalle. Olimme siis vanhempieni, tuoreiden mummin ja ukin, luona lapsuudenkodissani. Torstai-iltana tuli joukko mun vanhoja koulukavereita ja heidän vanhempiaan vauvakatselmukseen. Ensimmäinen kakku. Perjantaina mulla oli sovittu tapaaminen kastepapin kanssa, käytiin äitin kanssa tekemässä viimeiset hankinnat juhlia varten ja nähtiin pojan kanssa muutamaa kaveria keskustassa. Illalla saapuivatkin jo ensimmäiset ristiäisvieraat ja muutama perhetuttu tuli moikkaamaana vauvaa, sekä katsomaan Suomen avausta MM-kisoissa. Toinen kakku. Lauantaina tehtiin elämysmatka Löytöliiteriin, päiväkahvilla syötiin kakkua jo kolmannen kerran, Tomi tuli Helsingistä, järkkäiltiin (äiti järkkäili) paikkoja juhlia varten ja myös loput vieraat löysivät perille. Ilta kului syödessä ja seurustellessa, sekä nauttiessa lämpimästä ja hyvin kesäisestä ilmasta. Ihanaa kun pystyi aamupalankin syömään terassilla aamuauringon lämmittäessä.

Sitten koitti sunnuntai, kastepäivä ja mun ensimmäinen äitienpäivä. Pappi oli kutsuttu paikalle klo 14, joten aamupäivällä ehti hyvin vielä koristelemaan muffinit, aikatauluttamaan suihkuvuorot, kattamaan juhlapöydän ja ehtihän siinä lopulta kiirekin tulla hiusten kihartamisen kanssa. Aina se menee niin, vaikka miten aloittaisi laittautumisen ajoissa, joka kerta tulee kiire. Ihme juttu. Kaikki vieraat olivat siis jo valmiiksi paikalla, joten se oli vähän kuin olisi Joulupukkia odotettu. Ennen papin saapumista otettiin melko hyvä määrä kuvia ja hyvä että otettiin ne ennen kastetta, oli meinaa jokseenkin edustavampi look ennen sitä itkukonserttia... Lopulta pappi saapui ja toimitus alkoi. Ennen kuin pappi oli edes suutaan saanut auki, liikutuksen kyyneleet alkoivat valua poskia pitkin. Kaste oli melko lyhyt ja pikkumuru oli hereillä alusta loppuun. Siinä se tyytyväisenä makoili kummitädin sylissä ja viihdytti meitä hassuilla ilmeillä. Kasteessa meidän pieni poika sai nimekseen Emil Frans Juhani. Ainut nimi, joka tulee molempien suvuista, on Juhani. Emil oli mun ehdotus alkuraskaudesta asti ja pitkään siinä meni, että sainTomin lämpenemään ehdotukselle. Sovittiin, että se saa valita toisen nimen ja (pienellä ohjauksella) väliin valikoitui Frans.

Kasteen jälkeen oli ruuaksi kalakeittoa ja sen jälkeen se neljäs kakku. Pian papin lähdettyä vaihtui pitkät housut sortseihin ja kauluspaidat lyhythihaisiin ja pian alkoi myös Mertarannan selostukset raikaa olohuoneessa. Juhlat olivat siis todella rennot ja paikalla oli vain läheisimmät sukulaiset eli noin 25 henkeä. Kakkua oli tarjolla iltaan asti ja muiden jo suunnatua kotimatkalle, tuli vielä muutama naapuri rääppiäisiin. Me lähdettiin kotiin sitten maanantaiaamuna. Oli ihana viikonloppu, lämmin sekä kelien että tunnelman puolesta. Paljon höpöttelyä ja jälleennäkemisiä, ehkä vähän liikaa kakkua. Kiitos äiti, kun olit kaiken järjestänyt, oli oikein onnistuneet juhlat! Meillä on kyllä ihan huipputyyppejä elämässä ja ihanaa, että nyt myös meijän pienellä Emilillä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä.

 

KUULUMISIA

Täällä on kohta jo ensimmäinen kuukausi vauva-arkea takana ja kaikki on mennyt paremmin mitä osasin toivoa. Tuo pikkutyyppi on ollut todella helppo ja tyytyväinen tapaus, yöt saadaan nukkua, imetys on lähtenyt käyntiin hyvin ja mini kasvaa. Masuvaivojen takia välillä kiukuttaa, mutta muuten ei sitten itketäkään juuri ollenkaan. Ens viikolla voisin laittaa tarkemmin mittoja ja 1kk kuuumisia, kun meillä on tiistaina seuraava neuvola. Silloin onkin jo myös tiedossa meidän hurmurin nimi, nimittäin Äitienpäivänä vietetään ristiäisiä Tampereella. Jännää!

Päivät kuluu melko samalla kavaalla ja vähän osaa jo ennakoida sitäkin, koska pienellä mahtaa iskeä nälkä, milloin väsyttää ja koska seurustellaan. Tuo on tosiaan niin tyytyväinen tapaus, että saan syödä, nukkua, käydä vessassa ja touhuilla muutenkin melkein niinkuin ennen vauvaa. Aamulla herätään 7-9 välillä ja päivä polkaistaan käyntiin tankkauksella. Katellaan telkkaria tai kuunnellaan musiikkia ja syön ite aamupalan, vähän jutellaan ja tuijotellaan toisiamme. Jossain kohtaa taateli nukahtaa aamu-unille ja nukkuu muutaman tunnin. Sitten taas syödään ja usein lähetään ulos joko ihan kävelylle tai kauppaan, toisinaan myös näkemään kavereita. Vaunuissa on sitten hyvä vedellä taas parin kolmen tunnin unet ja heräillä sitten kun päästään tienpäältä takas kotiin. Sitten odotellaan että isi tulee kotiin ja illalla saattaa tulla joku kylään tai sitten vaan ollaan, katotaan telkkaria, isi viihdyttää vauvaa ja syödään. Niinä päivinä kun isoveljet on meillä, onkin sitten vähän enemmän vilskettä. Mini selkeesti tankkaa vähän tiheempään (n. tunnin välein) illalla 19-22 välillä ja sen ansiosta usein ensimmäinen unipätkä yöllä on ~5 tuntia. Käytännössä herätään siis kerran tai kaksi yöllä syömään. Tyyppi on myös kovin tehokas ton syömisen kanssa, eikä tissille jäädä roikkumaan, vaan masu on täytetty 10-20 minuutissa.

Tuoreet isoveljet ovat olleet innoissaan pikkuvauvasta. Koko ajan pitäis olla silittämässä, laittamassa tuttia tai peittoa ja heti jos vauva vähän inahtaa, niin Alex ilmoittaa, että vauvalla on nälkä. Vähän on pitänyt kyllä vahtia näiden kahden isoveljen hoitotoimenpiteitä, etenkin Leolla kun tuppaa olemaan välillä turhan kovat otteet, eikä aina meinaa muistaa, että vauvaa sattuu helposti. Sohvalla pyöriessä meinaa helposti polvet kopista vauvaa päähän ja aina ei oikein osata tai muisteta varoa. Silittäminenkin meinaa käydä välillä vähän turhan kovakourauiseksi :D Mutta eiköhän se tästä ajan kanssa, kun molemmat oppii, miten vauvan kanssa ollaan ja ehkä tää alkuhuuma vähän helpottaa niin vauva saa hetken rauhan pikkuhoitajilta :D Mutta on ne kyllä söpöjä kun huolehtii vauvasta ja Allun pitäis koko ajan saada vauva syliin. Innokkaat isoveljet <3 

Tässä kotoilun lomassa täytyykin kohta alkaa pakkailemaan omaisuutta laatikoihin ja jätesäkkeihin. Meillä on nimittäin edessä muutto toiselle puolelle Helsinkiä kuun vaihteessa. Itä-Helsinki kutsuu tätä orkesteria, ihan huippua! Isompi asunto lähempänä poikien päiväkotia, tätä on odotettu. En tiedä olenko täällä maininnut asiasta, mutta tällä hetkellä meidän matka päiväkodille kestää tunnin suuntaansa. Vähän on ollut raskasta reissata tota väliä julkisilla aamuin illoin. Matkoihin on mennyt parhaimmillaan yli 3 tuntia päivästä jos lasketaan mukaan matka tarhalta töihin. Mutta nyt siihen tulee kaivattu muutos. Niin kivaa päästä muuttamaan sellaiseen asuntoon, missä on tarkoitus viipyä pitempi tovi. Tästä nykyisestä kun on koko ajan tiedetty, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu, ei ole tullut panostettua sisustukseen kyllä juuri yhtään. Jos tuolla uudessa saisi vaikka taulutkin laitettua seinille...

Blogia on tullut edelleen melko harvakseltaan päiviteltyä, mutta aion jatkossakin kirjoittaa ihan fiiliksen mukaan silloin kun huvittaa. Toivotaan, että jatkossa huvittaa vähän useammin! Päivät vaan tuntuu täyttyvän kaikesta muusta, enkä halua stressata tänne päivittelemisestä. Toki haluaisin mahdollisiman paljon muistoja kasattua tänne itselle, ei sitä kaikkia juttuja muista vuosien päästä, ellei niitä kirjoita johonkin ylös. Tällaista sekameteliä tällä kertaa, me lähetään kohta lämmittelemään tuonne ihanaan kevätaurinkoon. Hauskaa päivää tyypit!