EMIL 5KK

Eilen oli 5kk neuvola ja reissu ei mennytkään ihan yhtä aurinkoisesti kun edelliset. Emil vierasti uutta hoitajaa, eikä antanut tämän tutkia ollenkaan ilman hirveetä itkua. Rokotuksetkin saatiin ja sekös vasta olikin kamalaa. Melko itkuinen reissu siis tällä kertaa... :) Saa nähdä, alkaako pian vierastamaan ihan toden teolla, vielä ei kuitenkaan ole sellaista ollut havaittavissa, muutakun jos on ollut tosi väsynyt tai kipeänä. Kaikki tarpeellinen saatiin kuitenkin tsekattua ja kaikki oli kunnossa. Nyt oli tullut oikein kasvupyrähdys viime kerrasta. Meijän pieni on jo niin iso, nyyh!

Emil 5kk

• kasvaa tasaisesti käyrillään, mitat 71,2cm (67,5), 8 445g (7 530) ja py 44,5cm (43,8)
• on alkanut syömään maidon ohella myös kiinteitä ja kaikki tarjottu on uponnut hyvällä halulla, eikä mistään ole tullut allergista reaktiota
• ollaan syöty sekä soseita, että sormiruokaa ja Emil on kaikesta ruuasta oikein innoissaan
• kokeiltuja makuja mm. bataatti, porkkana, peruna, omena, avocado, banaani, kesäkurpitsa, kiwi, persikka, luumu, maissinaksut, kaurapuuro...
• istuu syöttötuolissa jo hyvin tomerasti pidemmänkin aikaa
• pyrkii kovasti eteenpäin ja välillä päätyy liikkumaan muutaman sentin takaperin
• pyörii oman akselinsa ympäri kyynärpäitä apunaan käyttäen jo hyvinkin vauhdikkaasti
• nukkuu päivässä muutamat suht lyhyet päikkärit, mutta yöllä nukkuu ihan hyvin muutamalla herätyksellä
• jaksaa jo taas paremmin leikkiä yksikseen lattialla
• leikkii paljon leluilla ja saa hyvin napattua niitä lattialla edestä sekä sivuilta
• nauraa räkättää erityisesti isoveljien jutuille, mutta kyllä on nauru muutenkin herkässä etenkin iltaisin
• ollaan alettu käymään muutamassa vauvakerhossa, kuten muskarissa
• on utelias touhottaja, pirteä ja iloinen hymypoika, josta kuoriutuu päivä päivältä enemmän oma persoonansa

Tänään ollaan oltu ihan kotosalla, kun Emilille nousi ilmeisesti eilisistä rokotteista kuume. Kohta onkin jo viikonloppu! 

KESÄ 16

Lupaan, etten enää ikinä lupaa, että seuraava postaus tulee tiettyyn päivään mennessä :D Nyt kun ollaan jo syyskuun puolella, voi hyvin summata menneen kesän. Kesä oli mulle siitä erikoinen, että olin sen kokonaan "lomalla". Eniten lomalta tuntui toki silloin, kun Tomilla oli kesäloma ja päästiin tekemään juttuja kaikki yhdessä. Kesäksi ei ollut mitään suuria suunnitelmia, mutta kyllä sitä tuli touhuiltua ja retkeiltyä Helsingissä ja muuallakin Suomessa. Tää kesä on tuntunut jotenkin pitkältä, saa nähdä miten muistan, mitä kaikkee ollaan tehty!

KESÄKUU

• muutettiin uuteen kotiin
• käytiin juhlimassa tuoretta ylioppilasta
• Emil täytti 2kk
• treffailtiin vauvakamuja
• käytiin Helsinkipäivänä kattomassa paloaseman menoja
• vietettiin 15v synttäreitä
• saatiin eka ponnari tukkaan, niin söpö, mutta isi ei tykkää :D
• vietettiin kaupunkijuhannusta kotona
• tutustuttiin uusiin kotikulmiin ja käytiin retkeilemässä kallioilla ja puistoissa
• käytiin Tomin kanssa kahestaan pelaamassa minigolffia
• hengailtiin paljon kotona 

HEINÄKUU

• käytiin Emilin kanssa Tampereella ja sieltä lähettiin mummin kanssa Kuopioon isomummilaan
• Emil pääsi ekaa kertaa mökille
• Alexin kanssa opeteltiin pyöräilemään
• Emil täytti 3kk
• nähtiin kavereita, vauvoja ja vähän vanhempiakin
• käytiin Linnanmäellä kiertämässä ilmaiset lasten laitteet
• oltiin "Viini&Vinyyli -festareilla" eli viettämässä mökkiviikonloppu meidän hullun suvun kanssa
• oltiin Tomin kanssa kahestaan iltaa viettämässä, mutta ei keksitty mitään tekemistä niin tultiinkin kiltisti kympiltä kotiin, aika säälittävää :D
• tehtiin koko orkesterin kanssa parin päivän reissu Tampeereelle, missä käytiin Särkänniemessä, uimassa, Pikkukakkosen puistossa ja mitä kaikkee
• käytiin kesän ainoan kerran Kumpulassa ja reissu jäi vähän lyhyeks, kun siellä oli ihan hullusti ampiaisia
• käytiin Alexin, Leon ja Johannan kanssa Korkeasaaressa ihmettelemässä

ELOKUU

• treffailtiin taas vauvakamuja, meillä on ihan paras mammajengi!
• käytiin Riihimäen mummilla ja vaarilla
• Emil täytti 4kk
• mun täti oli meillä yökylässä ja käytiin ekaa kertaa Hernesaaren rannassa
• vietettiin yksi aurinkoinen päivä Suomenlinnassa
• käytiin SeaLifessa kattelemassa kaloja ja Linnanmäellä autokarusellissa
• tehtiin roadtrip Kuopioon ja sieltä muutaman päivän päästä Tampereelle
• Tampereella oli Blockfest ja tää mammakin pääs ekaa kertaa kunnolla vapaalle ja Emil oli tyytyväisenä mummin ja ukin hyvissä käsissä
• vietettiin Allun 4v synttäreitä, oli taistelukakku ja kaikki
• tehtiin päiväreissu Porvooseen naapurin tädin ja sedän kanssa (aion alkaa sanoo Jariakin sedäks, paljon kivempi kun tädin mies :D)
• käytiin fiilistelemässä itä-Helsingin tunnelmaa Vuosaaren Venetsialaisissa, Allu pääsi myös poniajelulle

Eipä siis mitään ihmeellistä, mutta paljon kaikkea tavallista lomapuuhaa. Kiva kun päästiin vähän reissunkin päälle, ettei tarvinnu koko kesää kotona kökkiä. Emil on kasvanu ihan hirveesti kesän aikana, meidän pikkuvauvasta on tulllut touhukas kekkuli, joka hinkuu hirveästi jo eteenpäin omin voimin tutkimaan paikkoja. Tänään Emil täyttääkin 5kk! Mutta siitä sitten oma postauksensa... joskus :D Toivottavasti teilläkin oli hyvä kesä!

EMIL 4KK

Tänään meille palasi kuukauden lomailun jälkeen arki. Tomi palasi töihin, kassit odottaa purkamista, pyykkituvan varasin huomiselle ja kaupassa pitäisi käydä ostamassa jotain ihan tavallista ruokaa. En vaan oo loman tiimellyksessä saanut aikaseksi tehdä Emilin 4kk postausta ja muttta jälleen - parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tässäpä siis!

Emil 4kk

• kasvaa täysimetyksellä, neuvolamitat 8.8. paino 7 530g (6 960), pituus 67,5cm (66) ja py 43,8cm (42,6) suluissa 3kk
• ei aina malta syödä, jos ympäriltä kuuluu tai näkyy jotain mielenkiintoisempaa
• puklailee jonkin verran, mitä ei pienempänä tehnyt juuri ollenkaan
• hulinoi vähän ennen 4kk täyttymistä muutaman yön ja heräili tiheään, mutta meni nopesti onneksi ohi
• unirytmi jälleen muuttunut, nukahtaa yleensä klo 21 jälkeen ja herää nyt pari kertaa yössä ja aamulla noustaan 9 aikaan
• päikkärit edelleen pääosin lyhyitä ja myös määrä vähentynyt, nukkuu ehkä kaksi kertaa päivässä noin 45min-1h30
• oppi juuri ennen 4kk täyttämistä kääntymään selältä vatsalleen
• mahallaan on hirveä hinku eteenpäin, jalat polkee jatkuvasti ilmaa ja käsillä yritetään repiä eteenpäin melko huonolla menestyksellä ja kyllä ärsyttää
• tarttuu leluihin ja vie niitä suuhun vaihtelevalla menestyksella
• imee peukkua mielummin kun tuttia
• on siirtynyt vaunuista rattaisiin
• ei vielä vierasta muuten, mutta jos on väsynyt, saattaa "vieraiden" sylissä tulla itku
• vaatii enemmän huomiota ja tylsistyy välillä ollessaan itsekseen
• makaaminen on Emilin mielestä ihan pikkuvauvojen hommaa, aina pitäisi saada olla sylissä tai päästä istumaan
• istuukin jo hyvin selkä suorassa sylissä ja se onkin se paras asento olla ja tutkia paikkoja
• nauraa räkättää hassuille äänille ja kutitukselle, mutta etenkin hullunhauskoille isoveljille. Kauaa ei kuitenkaan naurata sama juttu, vaan pitää aina keksiä uusia
• tykkää hömpöttelystä, sylittelystä, juttelusta, laulamisesta, lentokoneena olemisesta, kutittelusta, veljistä, puruleluista, haleista ja syömisestä

 

Olipas hankalaa miettiä, mitä Emil osasi pari viikkoa sitten, kun nyt on taas parissa viikossa menty paljon eteenpäin. Niin se pieni vaan kasvaa ja puolivuotis synttärit lähestyy, nyyhkis. Nyt kun arki on täällä, aion skarpata ja postailla muutakin kun näitä kuukausikehityspostauksia :D Tällä viikolla vielä luvassa ainakin juttua meijän kesästä. Palataan!

EMIL 3KK

Pikkutaateli täytti viime viikolla jo 3 kuukautta, eikä meillä asu enää mikään pikkuvauva. Hyvä ettei itku päässy, kun karsin Emilin vaatteista pois melkein kaikki 50-62cm kokoset, nyyhkis! Viime perjantaina oli 3kk neuvola, jossa saatiin taas rokotteita. Rota suun kautta ja kaksi pistosta reisiin. Emilin mielestä se oli ehkä hirvein juttu ikinä, mutta pian se jo unohtu kun pojat meni peilailemaan. Otin Tomin siis mukaan neuvolaan, koska halusin sen pitelemään Emiliä niiden pistosten ajan. Piikit meinaa olla mulle jotain ylitsepääsemätöntä, joten parempi näin. Kaikki oli jälleen hienosti, pituutta kasvetaan yläkäyrällä ja painoa tulee tasaisesti keskikäyrän alapuolella. "Iloinen ja juttelevainen poika! Kasvaa hienosti äidinmaidolla, pitkä poika. Pään kannatus hienoa. Lelua seurailee, yrittää tavoitella." On se kyllä semmonen pieni hurmuri!

Emil 3kk

• kasvaa siis edelleen täysimetyksellä, mitat: 66cm (63), 6 960g (6 340), py 42,6cm (41,5) (suluissa 2kk mitat)
• imetys sujuu hyvin, sutimiskausi mennyt suurimilta osin ohi
• menee vähän entistä myöhemmin nukkumaan (~22:30), mutta nukkuu välillä jopa aamu 7 asti ilman heräämistä. Yleensä herää kuitenkin edelleen syömään noin klo 5
• päiväunet ovat vähän lyhentyneet, nukkuu useamman kerran päivässä noin tunnin, satunnaisesti myös pidempiä aikoja
• päätä ei enää juuri tarvitse tukea, eikä se heilu hallitsemattomasti edestakaisin sylissä pitäessä
• sylissä ei viihdy enää makuuasennossa, vaan täytyisi päästä istumaan. Koko ajan punkee ylävartaloa istuma-asentoon ja saattaa ponkaista jopa jaloilleen pystyyn
• ei vieläkään viihdy mahaltaan kovin pitkiä aikoja. Johtuu ehkä siitä, kun ärsyttää että vaikka kuinka potkii, niin eteenpäin ei pääse
• viihtyy hyvin (mutta ei yhtä kauan kuin ennen) leikkikaaren alla ja saa jo hyvin tarrattua kiinni roikkuviin leluihin
• on alkanut hahmottamaan, mistä äänet tulee ja yhä selkeämmin käänätä päänsä niitä kohti, vaikka äänen lähde ei olisikaan näköpiirissä
• vaunuissa maatessa alkaa välillä ärsyttää, kun sieltä tekisi mieli nousta ylös, mutta kun ei millään pääse
• kääntyy satunnaisesti kyljelleen ja potkii itseään oman akselin ympäri maassa maatessaan. Ehkä kohta kierähdetään jo ympäri...?
• keskutelee jo pitkiä pätkiä etenkin tuttujen ihmisten kanssa ja kotioloissa, vieraassa ympäristössä menee jonkin aikaa, että juttua alkaa tulla
• pulputtelee myös itsekseen varsinkin leikkikaaren alla leluille
• hymyilee jatkuvasti, kiljahtelee innoistuneena ja on tarjoillut meille jo ensimmäiset naurut <3
• tutkii käsiään ja vie sormia suuhun ja tunkee sormia kurkkuun niin, että meinaa tulla oksu :D
• nappailee äitin ja isin sormista ja vie niitäkin suuhun
• muutenkin tekisi mieli kaikki viedä suuhun, mutta vielä on tarttumisen kanssa harjoittelemista
• ei ole enää mikään ihan pikkuvauva, vaan selkeäski yhä skarpimpi pikkumies, joka tutkii ympäristöään, kuuntelee ääniä ja ärsyyntyy, kun ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Kovasti siis tekisi mieli jo istumaan ja liikkeelle, eikä leluistakaan saa järjestelmällisesti otetta, mikä välillä vallan ärsyttää

(Kirjoitin teksin 9.7. mutta en ehtinyt lisäämään kuvia ja sitten se unohtui, joten nyt vasta julkaisen, hups)

KUKA HULLU HANKKII LAPSIA?

Ensin raskauden pahoinvointi, kolotukset, närästys, muuttuva vartalo, turvotus jne, joka lopulta huipentuu itse synnytykseen. Lentää verta, hikeä, kyyneliä, paskaa ja kusta, kunnes se pieni rääkyvä käärö on sylissäsi. Ensin olet valvonut vuorokauden ennen synnytystä, nyt valvot toisen heti perään. Vauva yrittää nyhtää maitoa rinnoista ja sattuu niin perkeleesti. Kunnes maito alkaa nousta ja toteat, että nyt vasta sattuukin ihan perkeleesti. Veren, hien ja kyyneleiden vuodatus jatkuu muutaman viikon myös synnytyksen jälkeen. Koko ajan on kuuma ja hiki haisee ihan järkyttävälle. Itket useita kertoja päivässä ihan mille sattuu. Jälkivuoto jatkuu ja jatkuu, jättimäiset siteet ja verkkokalsarit alkavat hiertää sekä nivusta, että mieltä. Jos huonosti käy, imetys ei onnistu, vauva itkee yötä päivää eikä kasva, elät sumussa suklaalla ja einesaterioilla, raskauskilot pysyvät tiukassa ja unohtuu vaihtaa päivittäiset pusut puolison kanssa. Vauvavuoden aikana on yöhulinoita, tiheää imua, hampaiden puhkeamista, kiinteiden aloittamista, pesuaineiden ja koiran kakan maistelua, päätöntä konttausta ja pian jo päättömämpää juoksentelua. Ja ai että kun ärsyttää, kun ei vielä ihan pääse omin avuin kiipeämään sohvalle. Yöheräilyt uuvuttaa ja töitä täytyy tehdä parisuhteen eteen.

Vauvavuvosi on takana ja päätön juoksentelu jatkuu. Kaappien availu ja purkaminen on sitä parasta, viimeistään tässä vaiheessa kannattaa veitset siirtää kaapin ylimmälle hyllylle. Pian tuleekin kuvioihin uhma. Suututaan, heitetään lippis ja itketään, kun lippis lensi maahan. Kenkiä ei saa itse jalkaan, mutta älä herranjumala tarjoudu auttamaan. Jossain kohtaa tulee se päivä, kun lapsi alkaa puhumaan. Voi että kun sitä onkin innolla odotettu, että lapsi osaa ilmaista tarpeet ja murheet ilman arvailua ja turhautumista. Pian onkin ihanan kamala kyselyikä, eikä mikään riitä vastaukseksi. Jatkuvasti välillä koko homman on niin yhtä tyhjän kanssa, että on parempi todeta siksi koska minä sanon niin. Niin hartaasti sitä puhetta odotettiin ja nyt toivoisi, että lapsi olisi edes hetken ihan hiljaa.

Kyselyikä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Lapsen kasvaessa kohtaat myös monia muita haasteita. Moraalisia kysymyksiä, rajojen asettamista, kiukuttelua, lapsen sairastamista, huolta. Ehkä lastasi kiusataan. Ehkä lapsesi kiusaa. Onko ne kaverit nyt hyvää seuraa meidän lapselle? Arki täyttyy lasten jutuista. Koulu, harrastukset, kaverit, vanhempainillat, synttärit...

Kohta se pieni nyytti on jo teini-iässä ja mitä vähemmän hän kaipaa seuraa ja neuvojasi, huolesi kasvaa. Kenen kanssa se oikein liikkuu ja missä? Mitä ne tekee? Entä netissä? Ei kai mitään pahaa satu. Ja pian se jo muuttaakin pois kotoa. PANIIKKI. Mutta sitten on ainakin aikaa pussailla!

Kaikki valvotut yöt, uhmakiukut, hermojen menetykset, huolet, murheet, riidat ja aivottomat tempaukset, ja silti lapsia hankitaan. Sillä kaikki ne pusut ja naurut, hassut hömpötykset ja höpöhöpö jutut, ylpeys lapsen saavutuksista ja suuren suuri rakkaus painaa puolet enemmän vaakakupissa. Lapset tuo niin paljon elämään. Paljon vastuuta, huolta ja komentamista, mutta paljon myös iloa ja naurua. Lasten kanssa elämä ei ainakaan käy tylsäksi ja tyhjäksi. 

Itse olen vasta hyvin alussa äitiyden taipaleellani, joten jutut pohjautuvat kokemukseeni lapsena, äitipuoleuteeni, äitiysurani alkuun, sekä vanhempieni ja sukulaisten tarinoihin. Kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat omistaa elämänsä itselleen, eivätkä hanki lapsia, mutta itse tiedän, että olisin myöhemmin katunut, jos olisin päättänyt olla hankkimatta lapsia. Ompahan ainakin toivottavasti joku, joka tulee juomaan päiväkahvit seuraksi vanhoilla päivillä.

EMIL 2KK

Keskiviikkona oli tosiaan ensimmäinen käynti uudessa neuvolassa ja hyvä maku jäi käynnistä. Hoitaja oli tosi mukava, mutta sanoi, ettei valitettavasti ole vakituisena kyseisessä neuvolassa. Toivottavasti meijän vakkaritätikin on yhtä kiva! Kaikki oli hienosti ja Emil sai kehuja mm. mahtavasta tukasta, pullaposkista sekä aurinkoisuudestaan. Meidän pieni rentoreiska sai myös ekan rokotteensa suun kautta. 

Emil 2kk

• on mitoiltaan 6 340g (5745), 63cm (59,6) ja py 41,4cm (40,7), suluissa 1kk mitat
• syö hyvin ja kasvaa täysimetyksellä, mutta välillä meinaa kyljellään imettäessä ruokailu mennä sutimiseksi ja huitomiseksi, joten ollaan opeteltu syömään myös puoli-istuvassa asennossa
• kannattelee päätään jo hyvin ja viihtyy vatsallaankin enemmän
• hymyilee ja virnuilee paljon, ilosta kiljahdellaan ja sen jälkeen ihmetellään, mistä se ääni tuli. Ei varmasti oo ekat kikatukset kovin kaukana.
• hamuilee keskittyneesti leikkikaaren leluja ja niihin osuu suht hallitusti, tekisi mieli myös tarttua, mutta käsi pysyy vielä useimmiten nyrkissä
• höpöttelee itsekseen ja on innokas keskustelemaan etenkin ollessaan virkeä
• nukkuu yöllä ensimmäisen pätkän usein 21/22-04/05, jonka jälkeen siirtyy meidän väliin syömään ja siinä vierähtää loppu yö usein vähän levottomammissa tunnelmissa
• ei valittele vatsaansa enää juurikaan, paitsi toisinaan aamuyöstä
• nukkuu päivisin melko vaihtelevasti, riippuen päivän ohjelmasta. Jos on ympärillä paljon tohinaa, ei meinaa malttaa nukkua, mutta ei silti valittele väsymystä. Tavallisena rauhallisena kotipäivänä saattaa nukkua jopa kahdet 3h päikkärit
• viihtyy oikeastaan missä vain. Viimeisimpänä todettu kantoreppu, joka ollut käytössä vaunujen renkaan puhjettua.
• Seurailee ympäristöään yleensä tarkasti, mutta välillä laiskottaa, eikä meinaa saada katsekontaktia ukkelin mietiskellessä ja tuijottaessa tyhjyyteen.
• Muita lapsia on erityisen mielenkiintoista seurailla ja hoitopöytään kiinnitetty neuvolasta saatu hymynaama on ihan hillittömän hauska ja sille jaksetaan jutella ja nauraa pitkänkin aikaa. Samoin Ikeasta ostettu aurinkotyyny on ihan huippu.
• On yhä enemmän itsensä näköinen ja oma persoonansa, leppoisa ja helppo vauva, meidän pieni päivänpaiste <3

LATELY

Hetki taas vierähtänyt, hupsista. Jotenkin mennyt ihan hujauksessa viime viikot, kun ennen muuttoa oli kotona pakkailua ja touhuttavaa, ja viime viikko menikin muuttotunnelmissa. Nyt meidän koti löytyykin ihan toiselta puolelta Helsinkiä, täältä idästä, ja hyvältä tuntuu! Ah niin ihanaa, että muuttohässäkkä on ohi ja ollaan päästy asettumaan. Ajattelin tulla jakamaan muutamat kuvat viimeviikoilta ja vähän kertoa, mihin tämä viimeisin kuukausi oikein katosi.

Kesäkeleistä ollaan ehditty sentään jonkin verran nauttia // Meillä on facebookissa pieni maalisvauvojen ryhmä, jossa ollaan pienellä porukalla juteltu alkuraskauksista asti. Muutama viikko sitten saatiin aikaiseksi tavata osa porukasta. Ihania pieniä ja oli hassua nähdä niin monta saman ikäistä vauvaa samassa paikassa. // Mun vanhemmat oli käymässä (ollaan nähty niitä varmaan viis kertaa viimesen kuukauden aikana :D ) ja mummin avustuksella saatiin vihdoin aikaiseksi onnistuneet jalanjäljet. // Noi kaksi vaan makoili ja tuijotteli, kun äiti ja isi raatoivat muuton parissa (;

 

Viimehetkiä vanhassa ja ensihetkiä uudessa kodissa.

 

Muuttopizaa meijän huikeelle muuttotiimille. // Maailma kylässä ja "saanko syöttää vauvaa" // Viimeiset aamukahvit vanhassa kodissa.

 

On se vaan niiiin söpö! Ja huomatkaa Adidas -puku, ainut omatoiminen vaateostos Emilille isimieheltä, kuinka hellyyttävää!

 

:* // Nallepylly tänään 2kk. // Tuore ylioppilas ja pieni vieras. 

Paljon sitä on ehditty touhuamaan muuttohommista huolimatta. Toukokuu oli hyvä! Ja pidetään sormet ristissä, että nää kelit pysyis tälläsinä mielellään vaikka lokakuuhun asti. Empulle tuli tänään tosiaan 2kk täyteen, mutta palataan niihin juttuihin keskiviikon neuvolan jälkeen. Hauska nähdä, miten ukkeli on kasvanut viimeisen kuukauden aikana. En osaa kyllä yhtään sanoa, paljonko on esim. painoa tullut, mutta kyllä tuo kasvanut on. Ylioppilasjuhliin ei tarvinnut enää kääriä puntteja, toisin kuin ristiäisissä kuukausi sitten. Se vaan kasvaa ja kohta meidän pieni on jo ihan iso, nyyh. Mutta palataan niihin 2kk juttuihin myöhemmin tällä viikolla, adios!

EMIL 1KK

Pikkasen ollaan myöhässä tän kanssa, kuukausi kun tuli täyteen viime viikon perjantaina (6.5.). Säästelin kuitenkin postausta, niin saatiin tuoreet mitat tähän mukaan. Suoraan siis asiaan...

Emil 1kk

• kasvaa hyvin täysimetyksellä ja painaa 5 745g (4 850), on 59,6cm (53) pitkä ja pään ympärys on 40,7cm (36) (mitat 10.5./suluissa syntymä)
• silmät ovat siniharmaat ja runsas tukka on alkanut taittumaan tummasta vaaleaan
• kannattelee päätä jo melko pitkiä aikoja, neuvolassa on ihasteltu vahvaa niskaa
• syö tuttia, tosin tekniikka on välillä hakusessa ja tutti lumpsuu ärsyttävän usein pois suusta, mikä kiukuttaa myös miniä
• posket on täynnä hormooninäppyjä
• viihtyy hyvin sitterissä tuijotellen maailmaa tai telkkaria, eikä juurikaan vaadi syliä ja jos sylissä ollaan, niin vielä ei ole mitään väliä onko se äitin syli vai jonkun ihan muun
• hymyilee tahattomasti, vanhempien mielestä tosin ihan tarkoituksella (ehkä välillä...?). Ja voi että kun toinen on niiiin söpö!
• päästelee epämääräisiä vahinkojokelteluääniä päivä päivältä enemmän ja ehkä välillä jo vähän hallitummin
• tuijottelee mielellään kasvoja, erityisesti tummat silmälasipäiset naiset on kovin ihmeellisiä 
• ainakin näyttää siltä, että yrittää vähän matkia ilmeitä, siinä usein onnistumatta
• päivällä syö tehokkaasti n. 15-20min noin kolmen tunnin välein, riippuen siitä miten paljon nukkuu, mutta illalla taas tankkaa yötä vasten n. tunnin välein
• nukkuu yöt hyvin, ensimmäinen unipätkä 5-6h
• ähisee ja itkee usein masuvaivojaan liian aikaisin aamulla 
• on alkanut viihtymään leikkikaaren alla roikkuvia eläimiä tuijotellen ja huitoen
• katsoo mielellään aina oikealle, useista korjausyrityksistä huolimatta
• on maailman söpöin ja ihanin ja rakkain pieni tyyppi <3

RISTIÄISET

Viikonloppuna oli vihdoin jännityksellä odotetut ristiäiset. Me mentiin pikkutortun kanssa Tampereelle jo torstaina ja siitä lähtikin neljän päivän syleissä kiertäminen minille ja neljän päivän kakkuputki tälle mammalle. Olimme siis vanhempieni, tuoreiden mummin ja ukin, luona lapsuudenkodissani. Torstai-iltana tuli joukko mun vanhoja koulukavereita ja heidän vanhempiaan vauvakatselmukseen. Ensimmäinen kakku. Perjantaina mulla oli sovittu tapaaminen kastepapin kanssa, käytiin äitin kanssa tekemässä viimeiset hankinnat juhlia varten ja nähtiin pojan kanssa muutamaa kaveria keskustassa. Illalla saapuivatkin jo ensimmäiset ristiäisvieraat ja muutama perhetuttu tuli moikkaamaana vauvaa, sekä katsomaan Suomen avausta MM-kisoissa. Toinen kakku. Lauantaina tehtiin elämysmatka Löytöliiteriin, päiväkahvilla syötiin kakkua jo kolmannen kerran, Tomi tuli Helsingistä, järkkäiltiin (äiti järkkäili) paikkoja juhlia varten ja myös loput vieraat löysivät perille. Ilta kului syödessä ja seurustellessa, sekä nauttiessa lämpimästä ja hyvin kesäisestä ilmasta. Ihanaa kun pystyi aamupalankin syömään terassilla aamuauringon lämmittäessä.

Sitten koitti sunnuntai, kastepäivä ja mun ensimmäinen äitienpäivä. Pappi oli kutsuttu paikalle klo 14, joten aamupäivällä ehti hyvin vielä koristelemaan muffinit, aikatauluttamaan suihkuvuorot, kattamaan juhlapöydän ja ehtihän siinä lopulta kiirekin tulla hiusten kihartamisen kanssa. Aina se menee niin, vaikka miten aloittaisi laittautumisen ajoissa, joka kerta tulee kiire. Ihme juttu. Kaikki vieraat olivat siis jo valmiiksi paikalla, joten se oli vähän kuin olisi Joulupukkia odotettu. Ennen papin saapumista otettiin melko hyvä määrä kuvia ja hyvä että otettiin ne ennen kastetta, oli meinaa jokseenkin edustavampi look ennen sitä itkukonserttia... Lopulta pappi saapui ja toimitus alkoi. Ennen kuin pappi oli edes suutaan saanut auki, liikutuksen kyyneleet alkoivat valua poskia pitkin. Kaste oli melko lyhyt ja pikkumuru oli hereillä alusta loppuun. Siinä se tyytyväisenä makoili kummitädin sylissä ja viihdytti meitä hassuilla ilmeillä. Kasteessa meidän pieni poika sai nimekseen Emil Frans Juhani. Ainut nimi, joka tulee molempien suvuista, on Juhani. Emil oli mun ehdotus alkuraskaudesta asti ja pitkään siinä meni, että sainTomin lämpenemään ehdotukselle. Sovittiin, että se saa valita toisen nimen ja (pienellä ohjauksella) väliin valikoitui Frans.

Kasteen jälkeen oli ruuaksi kalakeittoa ja sen jälkeen se neljäs kakku. Pian papin lähdettyä vaihtui pitkät housut sortseihin ja kauluspaidat lyhythihaisiin ja pian alkoi myös Mertarannan selostukset raikaa olohuoneessa. Juhlat olivat siis todella rennot ja paikalla oli vain läheisimmät sukulaiset eli noin 25 henkeä. Kakkua oli tarjolla iltaan asti ja muiden jo suunnatua kotimatkalle, tuli vielä muutama naapuri rääppiäisiin. Me lähdettiin kotiin sitten maanantaiaamuna. Oli ihana viikonloppu, lämmin sekä kelien että tunnelman puolesta. Paljon höpöttelyä ja jälleennäkemisiä, ehkä vähän liikaa kakkua. Kiitos äiti, kun olit kaiken järjestänyt, oli oikein onnistuneet juhlat! Meillä on kyllä ihan huipputyyppejä elämässä ja ihanaa, että nyt myös meijän pienellä Emilillä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä.

 

KUULUMISIA

Täällä on kohta jo ensimmäinen kuukausi vauva-arkea takana ja kaikki on mennyt paremmin mitä osasin toivoa. Tuo pikkutyyppi on ollut todella helppo ja tyytyväinen tapaus, yöt saadaan nukkua, imetys on lähtenyt käyntiin hyvin ja mini kasvaa. Masuvaivojen takia välillä kiukuttaa, mutta muuten ei sitten itketäkään juuri ollenkaan. Ens viikolla voisin laittaa tarkemmin mittoja ja 1kk kuuumisia, kun meillä on tiistaina seuraava neuvola. Silloin onkin jo myös tiedossa meidän hurmurin nimi, nimittäin Äitienpäivänä vietetään ristiäisiä Tampereella. Jännää!

Päivät kuluu melko samalla kavaalla ja vähän osaa jo ennakoida sitäkin, koska pienellä mahtaa iskeä nälkä, milloin väsyttää ja koska seurustellaan. Tuo on tosiaan niin tyytyväinen tapaus, että saan syödä, nukkua, käydä vessassa ja touhuilla muutenkin melkein niinkuin ennen vauvaa. Aamulla herätään 7-9 välillä ja päivä polkaistaan käyntiin tankkauksella. Katellaan telkkaria tai kuunnellaan musiikkia ja syön ite aamupalan, vähän jutellaan ja tuijotellaan toisiamme. Jossain kohtaa taateli nukahtaa aamu-unille ja nukkuu muutaman tunnin. Sitten taas syödään ja usein lähetään ulos joko ihan kävelylle tai kauppaan, toisinaan myös näkemään kavereita. Vaunuissa on sitten hyvä vedellä taas parin kolmen tunnin unet ja heräillä sitten kun päästään tienpäältä takas kotiin. Sitten odotellaan että isi tulee kotiin ja illalla saattaa tulla joku kylään tai sitten vaan ollaan, katotaan telkkaria, isi viihdyttää vauvaa ja syödään. Niinä päivinä kun isoveljet on meillä, onkin sitten vähän enemmän vilskettä. Mini selkeesti tankkaa vähän tiheempään (n. tunnin välein) illalla 19-22 välillä ja sen ansiosta usein ensimmäinen unipätkä yöllä on ~5 tuntia. Käytännössä herätään siis kerran tai kaksi yöllä syömään. Tyyppi on myös kovin tehokas ton syömisen kanssa, eikä tissille jäädä roikkumaan, vaan masu on täytetty 10-20 minuutissa.

Tuoreet isoveljet ovat olleet innoissaan pikkuvauvasta. Koko ajan pitäis olla silittämässä, laittamassa tuttia tai peittoa ja heti jos vauva vähän inahtaa, niin Alex ilmoittaa, että vauvalla on nälkä. Vähän on pitänyt kyllä vahtia näiden kahden isoveljen hoitotoimenpiteitä, etenkin Leolla kun tuppaa olemaan välillä turhan kovat otteet, eikä aina meinaa muistaa, että vauvaa sattuu helposti. Sohvalla pyöriessä meinaa helposti polvet kopista vauvaa päähän ja aina ei oikein osata tai muisteta varoa. Silittäminenkin meinaa käydä välillä vähän turhan kovakourauiseksi :D Mutta eiköhän se tästä ajan kanssa, kun molemmat oppii, miten vauvan kanssa ollaan ja ehkä tää alkuhuuma vähän helpottaa niin vauva saa hetken rauhan pikkuhoitajilta :D Mutta on ne kyllä söpöjä kun huolehtii vauvasta ja Allun pitäis koko ajan saada vauva syliin. Innokkaat isoveljet <3 

Tässä kotoilun lomassa täytyykin kohta alkaa pakkailemaan omaisuutta laatikoihin ja jätesäkkeihin. Meillä on nimittäin edessä muutto toiselle puolelle Helsinkiä kuun vaihteessa. Itä-Helsinki kutsuu tätä orkesteria, ihan huippua! Isompi asunto lähempänä poikien päiväkotia, tätä on odotettu. En tiedä olenko täällä maininnut asiasta, mutta tällä hetkellä meidän matka päiväkodille kestää tunnin suuntaansa. Vähän on ollut raskasta reissata tota väliä julkisilla aamuin illoin. Matkoihin on mennyt parhaimmillaan yli 3 tuntia päivästä jos lasketaan mukaan matka tarhalta töihin. Mutta nyt siihen tulee kaivattu muutos. Niin kivaa päästä muuttamaan sellaiseen asuntoon, missä on tarkoitus viipyä pitempi tovi. Tästä nykyisestä kun on koko ajan tiedetty, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu, ei ole tullut panostettua sisustukseen kyllä juuri yhtään. Jos tuolla uudessa saisi vaikka taulutkin laitettua seinille...

Blogia on tullut edelleen melko harvakseltaan päiviteltyä, mutta aion jatkossakin kirjoittaa ihan fiiliksen mukaan silloin kun huvittaa. Toivotaan, että jatkossa huvittaa vähän useammin! Päivät vaan tuntuu täyttyvän kaikesta muusta, enkä halua stressata tänne päivittelemisestä. Toki haluaisin mahdollisiman paljon muistoja kasattua tänne itselle, ei sitä kaikkia juttuja muista vuosien päästä, ellei niitä kirjoita johonkin ylös. Tällaista sekameteliä tällä kertaa, me lähetään kohta lämmittelemään tuonne ihanaan kevätaurinkoon. Hauskaa päivää tyypit!

ISO PIENI MURU

Viime keskiviikkona, 6.4., syntyi meille pieni poika mitoilla 4 850g ja 53cm (py 36cm). Synnytys oli melko pitkä ja tuskainen, mutta ihan hyvä fiilis jäi kaikesta huolimatta. Maanantainahan meillä oli se yliaikakontrolli ja ronkkimisen seurauksena tai ei, illalla alkoi tuntua pieniä supistuksia. Nukuin kuitenkin hyvät yöunet, enkä tuntenut mitään kipuja. Aamulla jatkui pienet supistukset, jotka voimistuivat iltaa kohden ja yhdeksän aikaan tiistai iltana tilattiin taksi, joka kyyditti meidät Kätilöopiston sairaalalle. Supistuksista huolimatta juuri mitään ei ollut tapahtunut sitten yliaikakontrollin, joten jäimme muutamaksi tunniksi tarkkailuun, josko tilanne siitä etenisi. Ja kyllähän se eteni, hitaasti mutta varmasti, joten pääsimme siirtymään synnytysosastolle. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti odotellessa, jumppapallolla keikkuessa ja ilokaasua hengitellessä. Jossain kohtaa kalvot puhkastiin, jotta saatiin vähän vauhtia toimitukseen. Synnytyksen edetessä otin kaikki kivunlievitykset mitä tarjottiin (ilokaasu, spinaali, epiduraali x3). Epiduraalin kanssa laitettiin myös oksitosiinitippa voimistamaan supistuksia. Lopulta homma huipentui 50 minuutin ponnistusvaiheeseen ja lopussa tuli lääkäri vielä auttamaan imukupin kanssa. Lähellä oli, ettei jouduttu sektioon, mutta sieltä se lopulta tuli, meidän iso pieni muru. Synnytyksen kestoksi merkattiin 26 tuntia ja kyllä muuten väsytti kaiken jälkeen. Jo heti torstaina saatiin ensimmäiset vieraat sairaalaan, kun mun täti ja setä tulivat perheineen ihmettelemään pikkumiestä. Myös Sanni piipahti yllätysvisiitille. Perjantaina mun sisko ja isä ajelivat Tampereelta miniä moikkaamaan. Äiti oli sopivasti ulkomailla työmatkalla, joten hän pääsi vauvaa katsomaan vasta sunnuntaina. 

Lauantaiaamuna päästiin ukkelin kanssa kotiin ja kaikki on mennyt vauvan kanssa paremmin kuin hyvin. Hän on ollut ainakin tähän asti hyvin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Melkein tuntuu, että tuota pitäis jotenkin viihdyttää enemmän, kun ei syliä juuri vaadi muuten kuin ruuan merkeissä. Mini viihtyy hyvin sitterissä ja pesässä maailmaa tuijotellen, nukkuu pitkiä pätkiä ja syö kovin tehokkaasti, eikä turhia roiku rinnalla. Ainoa mikä itkettää on nälkä ja silloin sitä ääntä kyllä lähteekin. Öisinkin nukutaan helposti viis tuntia putkeen ilman tankkausta, joten en voi sanoa olevani edes erityisen väsynyt. Sormet ristissä toivon, että tää todella on näin helppo tapaus, eikä tää oo vaan jotain alkuhuumaa. Vauvan kanssa siis kaikki hyvin, mutta itselle tämä palautuminen on ollut ajoittain perseestä. Olin kotiutumisen jälkeen todella herkillä ja itkin ihan kaikelle, ilosta, surusta, liikutuksesta ja ihan muuten vaan. Tikkejä on kiristellyt ja lämpö noussut ajoittain, olo on ollut vähintäänkin raihnainen ja maidon nousu oli todella tuskaista. Se oli siis jotain niiin inhottavaa! Tiesin, että se tuntuu, mutta en ollut varautunut ihan tähän... Siitäkin onneksi selvittiin ja elämä alkaa voittaa ja olo kaikin puolin parantua. Ollaan me kyllä pystytty ulkoilemaan jonkin verran joka päivä heti kotiuduttuamme ja vähintäänkin lähikaupassa on käyty ensimmäisestä päivästä asti. Täytyy nyt vähitellen alkaa pidentämään vaunulenkkejä kun ei tikit enää hierrä, eikä persettä pakota :D 

Mulla on edelleen jotenkin odottava olo. Kai se synnytyksen odottaminen jäi vähän päälle, sitä kuitenkin ehdittiin hetki vartoa. Toisaalta, onhan tässä odottamistakin luvassa, jos sen niin tahtoo ottaa. Ensin odotettiin kotiin pääsyä, sitten odotettiin vieraita ja viimeisimpänä odotin sitä, että tuoreet isoveljet tulivat meille viikonlopuksi. Nyt voi alkaa odottamaan ristiäisiä. Toki voi odottaa ensimmäisiä virstan pylväitä, niskan kannattelua ja ensimmäisiä matkittuja ilmeitä. Voi odottaa kesää. Mielummin kuitenkin opettelisin nyt elämään hetkessä. Oon kuullut juttua, että vaikka välillä voi olla rankkaa, tää vauvavuosi menee todellisuudessa ihan hujauksessa, eikä meijän pieni vauva oo kohta enää mikään vauva. Musta tuntuu jo nyt, että mini on kasvanut syntymästään ja on jo paljon skarpimpi. Saatoin muutaman kyyneleenkin tirauttaa aiheen tiimoilta, hehe. Nyt on kuitenkin vaikea sisäistää sitä, että tää on nyt tätä. Mä oon kotona vauvan kanssa vähintään seuraavat 9 kuukautta, toivottavasti ainakin vuoden. Tuo pieni tyyppi on nyt mun työ. Ihan hassua ja kutkuttavaa, ehkä vähän pelottavaakin. Mulle syntyi 11 päivää sitten uusi maailman tärkein tyyppi, joka on nyt jo muuttanut meidän elämää ja tulee mullistamaan sitä vielä paljon lisää. Tämä tyyppi antoi mulle uuden identiteetin ja roolin. Minä olen nyt äiti.

JOKO JOKO JOKO?

Tätä tää nyt on ollut muutaman päivän. Puhelin piippailee, ihmiset kyselee, äiti ja sisko soittelee vuorotellen, että joko se on menoa? Ei, ei vielä. Meillä oli eilen aamulla yliaikakontrolli Kätilöopistolla ja oltiin varauduttu siihen, että sinne joko jäädään tai sitten lähdetään vielä kotiin odottelemaan. Aluksi oltiin hetki käyrillä, jonka jälkeen testattiin pissa ja lääkäri tutki tilanteen, joka osottautui kaikin puolin hyväksi. Tai miten sen nyt haluaa ottaa. Niin hyväksi, että meidät lähetettiin kotiin odottelemaan, josko synnytys käynnistyisi itsestään. Käynnistysaika saatiin keskiviikkoaamulle. Kohdun kaulaa oli vielä 2cm jäljellä, mutta kohdun suu oli onneksi auennut myös sen 2cm. On sitä sitten jossain kohtaa supistellut, vaikka en ole itse juuri mitään huomannut. Painoarvioksi saatiin 4 500g, mikä oli ehkä pieni järkytys. Olin kyllä valmistautunut johonkin 4kiloon, mutta toi 4,5kg oli jo vähän liikaa. Lääkäri ja kätilö eivät kuitenkaaan olleet asiasta moksiskaan ja vakuuttelivat, että koska oon itsekin niin iso ja lantion sisämitta on hyvä, niin ei pitäisi alatiesynnytyksessä olla mitään ongelmaa. Saa nähdä miten käy, voihan se olla, ettei vauva edes ole niin iso. Tai sitten synnytän jonkun 5 kiloisen monsterivauvan... 

En oikein vieläkään osaa kauheesti jännittää synnytystä, vaikka se onkin jo ihan nurkan takana. Kai sitä on jotenkin niin vahvasti sisäistänyt sen, ettei siihen voi juuri itse vaikuttaa, joten asian pyörittely ja turha stressaaminen olis täysin turhaa. Synnytys tulee menemään omalla painollaan, enkä pysty itse vaikutamaan supistuksiin, mahdolliseen virhetarjontaan, hapen puutteeseen tai muihin seikkoihin, jotka mahdollisesti johtaisivat esim. sektioon. En tiedä, miten eri kivunlievitykset tulevat vaikuttamaan muhun, entä jos mikään ei vaikka toimi mulle? Entä jos en ehdi saada mitään kivunlievitystä? Mitä jos vaikka perse repee :D Nää on kaikki asioita, joihin en pysty itse vaikuttamaan, joten niistä on turha hirveesti etukäteen murehtia. Uskon kuitenkin siihen, että ollaan osaavissa käsissä ja kätilöt osaa mua neuvoa tarpeen mukaan ja ohjata synnytyksessä. Ja sitten on tietysti Tomi, kehen voin purkaa sanaista arkkuani kipujen keskellä ja kenen kättävoin puristaa niin ettei veri enää kierrä. 

Huomenna on tosiaan käynnistysaika heti klo 8:00, mutta saa nähdä, tuleeko lähtö jo ennen sitä. Eilen illalla ja nyt aamusta asti on supistellut säännöllisesti n. 7-10min välein 40-50sek kestoisia supistuksia, jotka eivät tosin ole kovin kivuliaita, lähinnä epämiellyttävän tuntuisia. Vähän tuntuu normaalia kovemmilta kuukautiskivuilta. Katotaan, josko supistukset lähtis tästä voimistumaan ja päästäis tosi toimiin ehkä jo piankin vai meneekö huomisaamuun asti ja sitä kautta käynnistykseen. Mutta oli miten oli, ei mene enää montaa päivää, että saadaan meidän pikkunyytti maailmaan <3

VAUVATTOMALLA ÄITIYSLOMALLA

Olen ollut äitiyslomalla nyt reilut kuusi viikkoa. Melko pitkä aika lomailla, kun kaikkien muiden elämä jatkaa rullaamistaan normaalissa arjessa. Itse olen melko taitava tyhjäntoimittaja. Mulla ei ole mitään pakollista tarvetta touhuta jatkuvasti jotain tai olla liikkeellä taukoamatta. Musta on ihan kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Niinpä otin tämän äitiyslomahaasteen vastaan ilomielin, enkä kokenut siitä ahdistusta tai pelännyt, kuinka saisin aikani kulumaan. Aina sitä jotain keksii, varsinkin kun olin alkuun useamman viikon vielä hyvässä kunnossa ja jaksoin nähdä kavereita, käydä ostoksilla, pulkkamäessä ja missä ikinä. Ja totta puhuakseni en ole vielä ehtinyt tylsistymään näiden kuuden viikon aikana. Tai no ehkä ihan muutaman kerran, mutta sillain hyvin väliaikaisesti. 

Tuntuu, etten olis tehnyt juuri mitään, mutta kun rupesin miettimään mitä kaikkea sitä on tullut touhuttua, niin onhan sitä kaikkea pientä ehtinyt. Päivät ovat kuluneet suunnilleen samalla kaavalla. Aamulla oon herännyt joskus 8-10 aikoihin ja päivän olen tehnyt omia juttujani siihen asti, että Tomi on tullut töistä kotiin, jonka jälkeen ollaan joko lähdetty käymään kaupassa tms. tai sitten vain vietetty iltaa kotona. Nukkumaan ollaan menty vaihtelevasti, mutta useimmiten siinä yhdeksän jälkeen, kymmeneen mennessä. Lupsakkaa elämää siis. Sopiva sekoitus nukkumista, syömistä, puuhastelua, kavereita... Tässä pientä listaa siitä, mitä oon ite touhunnut, jos joku äitiyslomalainen vaikka inspiroituis tästä ja välttyis tylsyyskuolemalta.

• kutomis"taitojen" henkiin herättäminen - tän hetken saldo kaks paritonta sukkaa, yks sukka"pari" ja yhet tumput, jotka on jopa samaa kokoa! En ymmärrä, miten noi sukat ei vaan onnistu...

• lounastreffit, uimatreffit, aamupalatreffit, kahvitreffit, mammatreffit, you name it

• kuvien lajittelu albumeihin ja uusien tilaus - tää on tämmönen ikuisuusprojekti, jota on nyt ollut hyvin aikaa toteuttaa

• sukulointi ja kyläily - visiitti kotikotiin Tampereelle, 50v. synttärikemut, isotätien asioille viemistä ja viihdyttämistä, kutsuimpa meidät myös tätini perheen luo syömään pääsiäisenä

• leipominen - tätä oon harrastanut suht paljon verrattuna normaaliin! On tullut pyöräytettyä pullaa, muffineja, mokkapaloja, lettuja, suklaakeksejä, kinderpiirakkaa... Ihan kaikkea en oo sentään vetänyt omaan napaani, vaan osa tuotoksista odottaa vieraita (tai oman makeanhimon iskemistä) pakastimessa ja kinderpiirakan tein pääsiäiseksi. Meni muuten hermo sen kanssa :D

• Netflix - tällä hetkellä käynnissä O.C:n 2. kausi

• viimeisten vauvahankintojen tekeminen ja kodin valmistelu tulokasta varten - me saatiin vasta joitain viikkoja sitten aikaiseksi hankkia pinnasänky ja hoitopöytä, mutta nyt on kaikki valmista minimiestä varten

• makoilu ja rentoutuminen

• syöminen ja herkuttelu - tää on saattanut vähän lähteä lapasesta, mutta palataan ruotuun sitten kun vauva on löytänyt tiensä ulos. Jotain positiivista siis yliaikaisuudessa ;) 

• koneella ja netissä surffailu - facebookin mammaryhmien päivystäminen, mahdollinen nettishoppailu, blogien selailu, vanhojen kuvien fiilistely

• lukeminen - tätä on tullut tehtyä kyllä ihan liian vähän, jospa vielä ehtis?

• tavaroiden järjestely, vauvapyykin pesu ja pienimuotoiset siivousprojektit - ja yleisesti kaikki muut pienet hommat, mitkä on pyörinyt pitäistehdä -listalla jo hyvän tovin, mutta toteutukselle ei ole muka löytynyt aikaa. Nyt sitä aikaa ainakin löytyy!

• ns. virallisten asioiden hoitaminen, esim. muutosverokortin hankkiminen, vakuutusten hoitaminen, asuntohakemuksen täyttäminen...

 

Kaikkea pientä on siis tullut tehtyä ja ajan on saanut hyvin kulumaan - tähän asti. Nyt on vähän alkanut tylsistyttämään ja jatkuva odottaminen käy hermoille. On niin malttamaton olo ja ärsyttää, kun ei tiedä, koska lähtö tulee. Päivät kuluu hitaasti, kun ei jaksa enää juuri poistua kotona ja sisälläkin hommat alkaa loppua. Viikkohan nyt on lyhyt aika, jos sen niin miettii, mutta tällä hetkellä se tuntuu ikuisuudelta. Jotenkin oon nyt ihan menettänyt toivoni sen suhteen, että synnytys alkais itsestään. Nyt kun ei ole mitään merkkejä ollut siihen suuntaan. En oo tuntenut edes yhden yhtä kipeää supistusta. Pitää vaan yrittää pitää mieli jotenkin korkealla ja ajatella positiivisesti, että tässä on kuitenkin jo 41 viikkoa takana, niin eiköhän sitä yhden viikon vielä kestä vaikka päällään seisten. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. 

Mites on, löytyykö vielä jotain ajantappovinkkejä jaettavaksi? Kaikki otetaan vastaan ilomielin!

ODOTTELUA

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettu aika oli ja meni (23.3.), mutta pikkumies tuntuu viihtyvän vähän turhankin hyvin mahan uumenissa. Ei nimittäin mitään merkkejä, että tyyppi olisi haluamassa ulos suunnilleen ikinä. No, niinkuin kaikki tässä kohtaa hokee, "ei sinne ole yksikään jäänyt". Hehhe, ei naurata. Suoraan sanottuna pikkuhiljaa on alkanut vituttaa tää odottaminen. Kolottaa joka paikkaan, asennon vaihtaminen on hirvee prosessi, närästää ja heräilen välillä vatsahappoliejuun mun suussa, jalkapöydät tuntuu siltä, että ne räjähtää turvotuksesta, lähikaupassa käynti on preppausta vaativa urheilusuoritus ja nyt on viimeisen parin viikon aikana alkanut mahakin olemaan tiellä. Ei oo helppoa. Onneks mua on alkanu tuskastuttamaan vasta tässä vaiheessa, en tiedä miten olisin jaksanu tämmöstä yhtään pitempään. Sympatiat kaikille, joilla on ollut vaikee raskaus, nyt ymmärrän tuskan. Mieli on ollut viime päivinä vähän maassa lähinnä juurikin tän odottamisen takia. Oon myös ollut vähän herkillä ja hyvä ettei itku tullut, kun aloin miettimään sitä, että nyt kun vauva ei synny ja se vaan kasvaa mahassa, niin en saa ikinä nähdä sitä ihan pienenä vauvana. Ihan kun se 42 viikkoinen ei olisi ihan mini edelleen... Vähän myös jännittää minkä kokoinen ukkeli mun masussa on. Vaikka sf-mitta on ollut keskikäyrällä nyt viime kerroilla, en jotenkin luota siihen, sillä mulla on kuitenkin sen verran pitkä selkä, että siellä onk yllä tilaa kasvaa ihan salaa kaikilta. Hirvittää, jos siellä yliaikakontrollissa ultrataan ja todetaan, että ulos pitäis pusertaa joku viis kilonen. Noooh, huomenna tulee 41 viikkoa täyteen ja aamupäivällä on neuvola, mistä saan puhelinnumeron, josta voin varata ajan yliaikakontrollin ens viikolle. Ens viikolla mini siis syntyy vaikka väkisin, mutta mielummin kuitenkin ottaisin sen luonnollisen itsestään käynnistyvän synnytyksen. Saattaa kyllä jäädä haaveeksi...

Pienen avautumisen lisäksi ajatuksena oli tulla listaamaan juttuja, mitä on tullut tehtyä tässä vauvattoman äitiysloman aikana. En ainakaan oo päivitellyt blogia, niinkuin oli ajatuksissa. En tiedä miksi, ei tässä oo kai ollut oikein mitään asiaa. Päivät ovat toistaneet melko lailla samaa kaavaa
 ja tää on ollut vaan tämmöstä odottelua. Ei oo tullut tehtyä edes juuri mitään hankintoja nyt viime aikoina. Paitsi hoitopöytä ja pinnasänky ja parit vaatteet ja... Ehh, jospa niitä esittelis vaikka jossain kohtaa. Kai tota vauvanvaatekaappia vois muutenkin raottaa ja kuvailla muutamia lemppareita. Toisaalta tuntuu turhalta esitellä jotain hankintoja ja vaatteita, mutta sitten kun muistutan itteäni, että tämä on blogi, joka tosiaan kertoo vauvajutuista ja minusta, minun elämästä ja vaikka niistä hankinnoista, niin miksei! Joten, I'll keep that in mind. Ja ihan totta, toiveita saa esittää! Multa puuttuu ilmeisesti vielä vähän mielikuvitusta noiden aiheiden suhteen. Sitten kun vauva syntyy, niin uskon kyllä jutun juurta riittävän. Siinä on varmaan sen verran ihmettelemistä, kun kaikki on uutta. Saa sitten nähdä, löytyykö sitä aikaa. Mutta rennolla otteella, tavoitteena kuitenkin enemmän kuin kaksi postausta kuukaudessa! Nyt kun tässä kuitenkin tuli vuodatettua ajatuksen juoskua ja höpötettyä muusta, niin taidan jättää äitiyslomatekemisten listaamisen seuraavaan postaukseen, jota alankin kirjoittamaan saman tien. Tai heti kanafileiden paistamisen jälkeen. Kuukauden kolmas postaus siis heti työn alle, progress! Kuvituksena mun sairaalaeväät, sairaalakassistakin vois kai tehdä jonkun postauksen? Oon liekeissä!

MASUJUTTUJA

No johan nyt ehti vierähtää aikaa edellisestä! Oon koko äitiysloman vaan touhottanu menemään, enkä oo juuri tyhjän panttina istuskellut. Täytyy nyt ottaa kaikki ilo irti vapaista ja hyvästä olosta, vielä kun toistaiseksi jaksaa liikkua lähikauppaakin pidenmmälle. Oon voinut kyllä todella hyvin, sormet ristissä, että tää jatkuu näin loppuun asti! Oon saanut nukuttua edelleen hyvin, unta riittää helposti 10h, vain kahdesti yössä herään vessaan ja siinä samalla käännän kylkeä. Parin tunnin päikkärit siihen sitten vielä päälle, jos siltä tuntuu. Muutaman tunnin shoppailureissut tai pitkät kävelyt kyllä tuntuu illalla jaloissa ja pitkiä aikoja ei alaselkä anna seistä putkeen, mutta nää on pikkujuttuja siihen verrattuna, mitä kaikkia kauheuksia oon kuullut. Mulla ei oo vielä edes ollut juuri mitään liitoskipuja ja vaikka pikkumiehen pää on niin alhaalla, ettei terveydenhoitaja meinannut sitä tänään neuvolakäynnillä edes löytää, ei mulla oo minkään laista paineen tunnetta alapäässä. Tosin se, että ei missään tunnu, luultavasti kertoo siitä, että synnytystä saa odotella vielä iäisyyden. Toisaalta mulla ei kyllä ole vielä mikään kiire synnyttämään ja oon henkisesti valmistautunut huhtivauvaan, joten mikäs tässä lomaillessa!

 

Pari viikkoa sitten olin Tampereella muutaman päivän visiitillä. Näin kavereita, kävin kampaajalla (vhidoin!) ja mun siskon kaveri otti yhtenä päivänä myös masukuvat. Mulla on ollut koko raskauden toiveena, että saisin jonkun ottamaan musta vähän parempia kuvia muistoksi raskausajasta, mutta olin jo lähes luopunut ajatuksesta todettuani, että ammattikuvaajalla tällaiset kuvat maksavat puoli omaisuutta, eikä mieleeni tullut ketään kaveria, kenellä olisi kunnon vehkeet kuvaamista varten. No, eräänä päivänä siskoni soitti ja ilmoitti, että hän on järjestänyt mulle kuvaajan Tampereelta ja niinpä saatiin sovitettua aikataulut yhteen ja ikuistettua mun röllykkä raskausviikolla 36+0. Ihana kun sai hyviä kuvia sopuhintaan, on nyt edes muutama kuva masusta muuten kuin peilin kautta, ehh.

 

En tiedä oonko maininnut tästä aiemmin blogissa, mutta oon nyt raskauden myötä ollut tyytyväisempi mun vartaloon ja enemmän sinut sen kanssa. Mua ei yhtään haittaa, että näytän ihan valaalta. Vaikka toki välillä surkuttelen kaksoisleukaa ja kertyneitä kiloja, on mun itsetunto kohentunut vartaloni suhteen raskauden aikana. Arpiakin on tullut ihan kiitettävästi, kuten kuvasta näkyy, mutta en ole niitäkään osannut hirveästi harmitella, niille kun ei oikein mitään mahda. Vähän jännittää, kuinka korkealta sitä tipahtaa synnytyksen jälkeen kun paikat vaan roikkuu, eikä ne kilot jääneetkään sinne synnärille. Toistaiseksi oon päättänyt, että se on sen ajan murhe, mutta "se aika" alkaa lähestyä pelottavan nopeaa tahtia. Toivotaan, että motivaatiota riittää pienehköön elämäntaparemonttiin tän useamman kuukauden löysäilyn jälkeen. Vaikka miten yrittää peilistä löytää olkapäälihaksia, ei niistä ole jäljellä juuri merkkiäkään ja hauista kun jännittää, niin täytyy vaan todeta, että se on tainnut valahtaa sinne käden alle roikkumaan... Toistaiseksi näistä kehon muutoksista on selvitty huumorilla ja toivon, että osaan olla armollinen itselleni myös synnytyksen jälkeen, mutta kuitenkin riittävän motivoitunut muutokseen. Ja positiivista on myös se, että kun yksi päivä katsoin vanhoja kuvia itsestäni, vartaloni näyttikin varsin hyvältä ja pieneltä verrattuna nkyiseen. Jospa sitä olisi sitten tyytyväinen jo siihen, että pääsee vanhoihin mittoihin, eikä olisi aina vaatimassa ja haluamassa enemmän muutosta. Nyt kun tosin mietin, kuulostaa tää aikalailla toiveajattelulta, eihän juuri kukaan ole ikinä täysin tyytyväinen, aina sitä haluaisi saavuttaa vähän jotain enemmän tai tiputtaa vielä muutaman kilon, kiinteyttää sieltä ja täältä. Katsotaan miten mulle käy, jospa saisi sitten jotain palautumis-/kuntoprojektipostauksia kirjoitettua tänne blogiinkin. Mutta se on sitten sen ajan murhe ;) 

 
Postauksen kuvat: Noora Karinen

ISYYSPAKKAUS

Isyyspakkaus? En ollut kuullutkaan moisesta, ennen kun syvennyin raskauden ja odotuksen maailmaan netissä. Netistä kyllä löytää jonkinlaisen vastauksen ihan kaikkeen. Keskustelufoorumeita on kymmeniä, facebookissa löytyy ryhmiä joka lähtöön, artikkeleita ja blogeja ehkä vielä sitäkin enemmän. Niinpä törmäsin jossain internetin syövereissä ajatukseen isyyspakkauksesta - isälle kasattavasta pakkauksesta vauva-arkea ajatellen, usein hieman huumorilla höystettynä. Mielestäni ajatus oli todella sympaattinen ja päätin, että tällaisen kasaisin myös Tomille. Suurin osa oli tehnyt pakkauksen esikoisen kohdalla, nimenomaan uudelle isälle. Tomi nyt on jo isä, mutta kyseessä on kuitenkin meidän yhteinen esikoinen, joten halusin hänelle pakkauksen kyhätä.

 

Aloin kehitellä ideoita sisällöstä ja inspiraatiota etsiessäni löytyi jos jonkinlaisia Isyyspakkauksia. Osalla pakkaus sisälsi pelkkää huumoria, kuten esim. pyykkipoikia ja kumihanskoja vaipanvaihtoa varten sekäVauva - omistajan opas -kirjan jne. Toisilla pakkauksesta löytyi PlayStation 4 ja muutama vauvan vaate siihen päälle. Joillain pakkaukseen oli todella panostettu, kun taas toisilla ajatus tuntui olevan se tärkeämpi. Toiset olivat tehneet pakkauksista todella persoonalliset ja miettineet paljon sitä, mistä tuleva isä ilahtuisi, kun taas toiset eivät oleet laittaneet ehkä niin paljon ajatusta peliin. Mutta mitä Tomin Isyyspakkauksesta löytyi?

Aloin suunnitella pakkausta jo hyvissä ajoin, ensimmäiset jutut taisin hommata joskus marraskuun kulmilla. Meidän vauva ei ole Tomille se ensimmäinen, joten hän kyllä tietää miten pahalta ne kakkavaipat haisee ja miten pikkumiestä hoidetaan, joten minun kasaamaani pakkaus ei sisältänyt pyykkipoikia eikä Vauvan käyttöopasta. Ostin lähinnä sellaisia juttuja, mistä tiesin Tomin ilahtuvan, kuten HIFK -aiheiset vauvatavarat. Muutenkin ajattelin pitkälti käytännöllisyyttä ja sitä, että kaikki pakkauksen tavarat tulisivat käyttöön. Jonkin verran huumoria halusin kuitenkin pakkaukseen. Pyörittelin paljon eri juttuja mielessäni, mitä voisin pakkaukseen laittaa. Muutama juttu jäi pois matkan varrella ja toisia tuli tilalle. Lopulta pakkauksesta löytyi seuraavaa:

VAUVAN HOITOON

• HIFK -body ja -tutti
• I <3 DAD sukat
• Lonsdale -huppari, samanlainen kun isillä
• äidinmaidonkorviketta (tissin ollessa tavoittamattomissa)
• vaippoja
• pyllypyyhkeitä

ISÄN HOITOON 

• korvatulppia niin isi saa välillä nukuttua
• suklaata
• proteiinipatukoita
• Arjen luksusta -lahjakortit
• kortsuja
• Virkeämpiin aamuihin: Eye energizer roll-on & Kiwi -kasvomaski

YHTEISIIN HETKIIN 

• Lukutuokioihin kirjat molempien makuun
• kylpyankat ja pesuneste vesileikkeihin

 

Pakkasin kaikki tavarat ostamaani pahvilaatikkoon ja annoin pakkauksen viime perjantaina. Näiden edellä mainittujen lisäksi laatikon pohjalta löytyi synttärilahjaksi ostamani liput HIFK-Tappara -peliin, jossa olimme eilen. Mua jännitti ihan kauheesti antaa tämä pakkaus Tomille, oon niin huono yllätyksissä ja lahjojen keksimisessä! Mietin kuulema liikaa sitä, että entä jos toinen ei tykkääkään siitä lahjasta ja asetan itelleni riman liian korkeelle, jolloin en osaa ostaa yhtään mitään. Pakkaus veti miekkosen kuitenkin sanattomaksi ja oli muutenkin kuulema oikein onnistunut. Olin jopa saanut pidettyä koko jutun salassa, mitä epäilin alkuun suuresti. Tosin Jarkko Ruutu -kirjan kuitin Tomi oli löytänyt lattialta. Hei oikeesti, vähän nyt tarkkuutta :D Osta jotain salaa, piilottele sitä yöpöydän laatikossa ja tee kaikkesi, jottei yllätys paljastu - mutta jätä ihmeessä kuitti keskelle lattiaa?! Nojoo, eipä se onneksi paljastanut koko tottuutta, hah! Mutta oli kyllä kivaa yllättää toinen pienellä lahjalla ja muistuttaa siitä, miten tärkeä toi urpo mulle oikeasti on. Pitää vaan muistaa muistuttaa siitä myös tulevan uuden arjen keskellä. Suosittelen kyllä kaikille tuleville äideille pienen isyyspakkauksen kasaamista, jolla muistutatte, että isi on pienelle ihmiselle ihan yhtä tärkeä kuin äiti. Ja äidille ehkä vielä tärkeämpi.

NEUVOLALÄÄKÄRI & 35

Tänään on 35 raskausviikkoa takana ja 35 päivää jäljellä laskettuun. Joka kerta tunnun päivittelevän tätä ajan kulumista, mutta siis enää viisi viikkoa laskettuun? Sehän on ihan hullun vähän! Ekat äitiyslomapäivät on kuluneet lepposasti, tänään olikin sitten luvassa neuvolalääkärikäynti. Edellinen oli rv 16+ ja nyt sitten tämä toinen. Oli kiva päästä vähän näkemään ultralla, että ukkelilla on kaikki hyvin, vaikka eipä siitä ultrakuvasta juuri mitään enää saanut selvää, sen verran ahtaalta näytti. Ainakin saatiin, varmistun sukupuoleen, ei ne kivekset olleet sieltä minnekään surkastuneet ;) Kaikki oli oikein hyvin, niinkuin osasin odottaa. Vauva on laskeutunut ihan alas ja melkein jo kiinnittynyt lähtökuoppiinsa. Pää edellä ollaan siis tulossa, jesjes! Painoarvioksi saatiin 2 700g eli ei kuulema mikään hirmu iso vauva siellä masussa kasva. Lantioni puolesta ulos mahtuu kuitenkin tulemaan helposti nelikiloinenkin möhkäle. Sinänsä helpottavaa kuulla, mutta mielummin ottaisin semmosen 3 500g pikkumiehen, kiitos! Katotaan, ottaako tyyppi jossain vaiheessa kasvupyrähdyksen yläkäyrille. Vähän on paikat kypsyneet, mutta lääkäri kyllä vakuutteli, ettei se sieltä ulos tule vielä ainakaan kuukauteen. Saas nähä, ite oon ainakin hyvin vakuuttunut yliaikaisuudesta. Lapsivettä oli normaali määrä, sf-mitta 31cm. Mulle oli painoa kertynyt viime neuvolakäynnistä (14.1.) 2,8kg mihin olin varsin tyytyväinen, sillä jossain vaiheessa mulle tuli se 1kg/vk, ehh. Loppuun lääkäri vielä tokaisi, kuinka on ihanaa nähdä näitä nuoria terveitä odottajia. Hyvä mieli jäi käynnistä, ihanaa että pikkumiehellä on kaikki hyvin. Siellä se kasvaa ja kohta se pikkunyytti onkin jo mun sylissä. Voi apua. 

Olen kyllä iloinen, että tää raskaus on mennyt näin hyvin ilman mitään ongelmia. Omat raskausoireeni ovat olleet suhteessa hyvin vähäisiä, pojalla on kaikki ollut hyvin koko raskauden ajan, mulla ei ole raskausajan diabetestä, eikä mitään ole tarvinnut erityisemmin kontrolloida raskauden aikana. Sormet ristiin, että kaikki sujuu yhtä helposti loppuun asti - ja etenkin sen jälkeen! 

Nyt äitiyslomalla on paljon enemmän aikaa kirjoitella myös tänne blogiin ja aiheitakin on jo muutama tulilla. Ajattelin tehdä jonkinlaisen postauksen, mihin listaisin omia havaintojani raskauteen liittyen ja sitten palataan myös siihen perjantaiseen Tomin yllätykseen, nimittäin isyyspakkaukseen. Ehdotuksiakin saa toki laittaa, kaikki laitetaan mahdollisuuksien mukaan toteutukseen! Nyt taidan jatkaa kuvien läpi käymistä teettämistä varten. Hirvee homma, pitäis ehkä yrittää muistaa tää useemmin kun kerran vuodessa... Huomenna on luvassa aamupala ystävän kanssa kaupungilla ja illalla HIFK-Tappara. Nyt otetaan tosiaan kaikki irti näistä viimeisistä vauvavapaista viikoista. Ihanaa ja jotenkin erityistä tehdä nyt erilaisia asioita, kun tietää, että voi tulla pitempikin tauko kun jotain juttuja pystyy tekemään seuraavan kerran. Aurinkoista päivää tyypit!

ÄITIYSLOMA

Nyt se sitten koitti, pari päivää aikaisemmin kun piti. Mulla alkoi äitiysloma! Tainnosiiis, virallisesti olen saikulla tämän päivän sekä maanantain ja tiistai mulla on vapaata, mutta käytännössä katsoen loma alko ny! Hallelujahhh, tätä on odotettu. Viimeiset viikot töissä on madelleet ihan superhitaasti, mutta oon sinnitellyt töissä. Mulla kun ei ole ollut mitään syytä ottaa saikkua. Mihinkään ei oo töissä kolottanut tai särkenyt niin paljoa, etten olisi siellä voinut olla. Mun hommat on sinänsä helppoja, ei mitään fyysistä vaan lähinnä vaan istuskelua ja asiakkaille hymyilemistä. Eilen kuitenkin mulla tuli tosi omituinen olo aamupäivällä töissä, päässä heitti vaikka olin istualtaan. Silmät ei oikein pysyneet päänkääntöjen perässä ja olo oli yleisesti ottaen hutera. Ei varsinaisesti pyörryttänyt, huimasi vain omituisesti. Odottelin siinä muutaman tunnin ja ajattelin, että se menisi ohi, mutta eipä mennyt. Lopulta musta tuntui, että aivot oli ihan mössöä enkä pystynyt normaalisti tekemään töitäni, olin ihan pihalla ja jotenkin tosi hidas. Takeltelin asiakkaille ja oli tosi pöhnäinen olo, hyvä etten purskahtanut itkuun siellä tiskini takana. Eikun vaan kesken työpäivän terveysasemalle etsimään syytä tähän erikoiseen oloon. Mysteeriksi se kuitenkin jäi mistä tämä olo johtui, sillä verenpaineet ja hemoglobiini olivat normaalit. Vauvallakin oli kaikki hyvin, mitä nyt sykkeet vähän matalat. Samalla siinä selvisi, että ukkeli on nyt raivotarjonnassa, jipiii! Toivottavasti pysyykin noin, ensiviikolla neuvolalääkärillä päästään kurkkimaan sitten vähän tarkemmin, että miten masussa voidaan. No siis jokatapauksessa, lääkäri sitten kirjoitti mulle sairaslomaa loppuun asti kerrottuani, että mulla olis enää kaksi työpäivää jäljellä. Joten siis kuten sanoin, äitiyslomani on nyt käytännössä alkanut, jeiii.

Tälle perjantaille saikin sitten sairaslomaseuraa Leosta, jolle on iskenyt jonkinasteinen räkätauti. Kuumetta on jonkin verran ja nenä vuotaa taukoamatta. Aamulla katsottiin Netflixistä Risto Räppääjää ja Taavi-tiikeriä, luettiin pari kirjaa, Leo nautiskeli pitkästä suihkusta ja minä aamukahvista mun uudesta äitiysmukista. (Kyllä, ostin itselleni "äitiysmukin". There's always an excuse.) Aamupalana karjalanpiirakoita munavoilla, parasta. Parasta myös se, kunLeo syötyään pyyhki käsistään kaikki voin ja munan rippeet hiuksiinsa... Vielä ennen päikkäreitä raahauduttiin bussilla kauppaan ostamaan ruokaa. Ihan mieletön keli täällä Helsingissä btw. Mukava työnnellä noita kämärattaita tuolla loskassa. Kaupasta kun päästiin, laitoin Leon päikkäreille ja aloin itse kokkailemaan kanapastaa. Aiettä, tuli muuten hyvää! Parin tunnin päästä Leo lähtee äidilleen ja minä jään näppäilemään yksikseni kotiin siihen asti, että työn raskaan raataja saapuu kotiin. Mulla onkin sille yks yllätys täällä odottelemassa, mutta palataan siihen ihan omassa postauksessa ;) Ihanaa, viikonloppu! Edellisen kerran oltiin viikonloppu kotona ilman lapsia ennen joulua, joten on jo aikakin vähän rentoilla. Ohjelmassa mm. löhöilyä, shoppailua ja nukkumista. Ajateltiin myös ihan repästä ja lähtee leffaan! Aikamoista. Nautitaan nyt vielä näistä viimeisistä viikoista, kun voidaan mennä miten tykätään. Kohta ne ajat ovat ohi, hui!

Se on aika kutkuttava ajatus, etten tiedä, koska tulen palaamaan työelämään. Kaikki on vielä auki. Kuinka kauan aion olla kotona, menenkö opiskelemaan vai töihin, jos töihin niin jatkanko tuolla samassa vai haenko jotain muuta... Mitä jos vaikka pyöräytetään toinen vauveli heti perään, hahhaa. Onneksi näitä asioita ei nyt tarvitse miettiä, vaan niiden aika on sitten tuonnempana. Nyt aion nauttia vielä joitain viikkoja hiljaisuudesta, omasta ajasta ja tyhjän toimittamisesta. Siitä, että saan aamuisin nukkua juuri niin pitkään kun huvittaa, syödä kun on nälkä, käydä suihkussa kun siltä tuntuu ja nähdä kavereita ilman sen suurempaa suunnittelua. Oon jopa varannut kampaajan itelleni!!! (hiuksia on siis leikattu viimeksi toukokuussa 2013.... hups) Mä niin nautin tästä! Vielä kun on vointikin niin hyvä, että pystyy liikkumaan kodin ulkopuolellakin ilman ongelmia. Katotaan kauan menee siihen, että joka paikkaa särkee ja jomottaa niin paljon, etten voi liikkua mihinkään enkä saa nukuttua... Noh, nautitaan tästä hyvästä olosta niin kauan kun sitä kestää. Enää 40 päivää laskettuun, sehän on ihan tositosi vähän?! Omg.

(Kuvituksena kuvia tältä päivältä - mun ensimmäiseltä äitiyslomapäivältä!)