tiistai 29. maaliskuuta 2016

VAUVATTOMALLA ÄITIYSLOMALLA

Olen ollut äitiyslomalla nyt reilut kuusi viikkoa. Melko pitkä aika lomailla, kun kaikkien muiden elämä jatkaa rullaamistaan normaalissa arjessa. Itse olen melko taitava tyhjäntoimittaja. Mulla ei ole mitään pakollista tarvetta touhuta jatkuvasti jotain tai olla liikkeellä taukoamatta. Musta on ihan kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Niinpä otin tämän äitiyslomahaasteen vastaan ilomielin, enkä kokenut siitä ahdistusta tai pelännyt, kuinka saisin aikani kulumaan. Aina sitä jotain keksii, varsinkin kun olin alkuun useamman viikon vielä hyvässä kunnossa ja jaksoin nähdä kavereita, käydä ostoksilla, pulkkamäessä ja missä ikinä. Ja totta puhuakseni en ole vielä ehtinyt tylsistymään näiden kuuden viikon aikana. Tai no ehkä ihan muutaman kerran, mutta sillain hyvin väliaikaisesti. 

Tuntuu, etten olis tehnyt juuri mitään, mutta kun rupesin miettimään mitä kaikkea sitä on tullut touhuttua, niin onhan sitä kaikkea pientä ehtinyt. Päivät ovat kuluneet suunnilleen samalla kaavalla. Aamulla oon herännyt joskus 8-10 aikoihin ja päivän olen tehnyt omia juttujani siihen asti, että Tomi on tullut töistä kotiin, jonka jälkeen ollaan joko lähdetty käymään kaupassa tms. tai sitten vain vietetty iltaa kotona. Nukkumaan ollaan menty vaihtelevasti, mutta useimmiten siinä yhdeksän jälkeen, kymmeneen mennessä. Lupsakkaa elämää siis. Sopiva sekoitus nukkumista, syömistä, puuhastelua, kavereita... Tässä pientä listaa siitä, mitä oon ite touhunnut, jos joku äitiyslomalainen vaikka inspiroituis tästä ja välttyis tylsyyskuolemalta.

äitiyslomalla2

  • kutomis"taitojen" henkiin herättäminen - tän hetken saldo kaks paritonta sukkaa, yks sukka"pari" ja yhet tumput, jotka on jopa samaa kokoa! En ymmärrä, miten noi sukat ei vaan onnistu...
  • lounastreffit, uimatreffit, aamupalatreffit, kahvitreffit, mammatreffit, you name it
  • kuvien lajittelu albumeihin ja uusien tilaus - tää on tämmönen ikuisuusprojekti, jota on nyt ollut hyvin aikaa toteuttaa
  • sukulointi ja kyläily - visiitti kotikotiin Tampereelle, 50v. synttärikemut, isotätien asioille viemistä ja viihdyttämistä, kutsuimpa meidät myös tätini perheen luo syömään pääsiäisenä
äitiysloma5
  • leipominen - tätä oon harrastanut suht paljon verrattuna normaaliin! On tullut pyöräytettyä pullaa, muffineja, mokkapaloja, lettuja, suklaakeksejä, kinderpiirakkaa... Ihan kaikkea en oo sentään vetänyt omaan napaani, vaan osa tuotoksista odottaa vieraita (tai oman makeanhimon iskemistä) pakastimessa ja kinderpiirakan tein pääsiäiseksi. Meni muuten hermo sen kanssa :D
  • Netflix - tällä hetkellä käynnissä O.C:n 2. kausi
  • viimeisten vauvahankintojen tekeminen ja kodin valmistelu tulokasta varten - me saatiin vasta joitain viikkoja sitten aikaiseksi hankkia pinnasänky ja hoitopöytä, mutta nyt on kaikki valmista minimiestä varten
  • makoilu ja rentoutuminen
äitiyslomalla
  • syöminen ja herkuttelu - tää on saattanut vähän lähteä lapasesta, mutta palataan ruotuun sitten kun vauva on löytänyt tiensä ulos. Jotain positiivista siis yliaikaisuudessa ;) 
  • koneella ja netissä surffailu - facebookin mammaryhmien päivystäminen, mahdollinen nettishoppailu, blogien selailu, vanhojen kuvien fiilistely
  • lukeminen - tätä on tullut tehtyä kyllä ihan liian vähän, jospa vielä ehtis?
  • tavaroiden järjestely, vauvapyykin pesu ja pienimuotoiset siivousprojektit - ja yleisesti kaikki muut pienet hommat, mitkä on pyörinyt pitäistehdä -listalla jo hyvän tovin, mutta toteutukselle ei ole muka löytynyt aikaa. Nyt sitä aikaa ainakin löytyy!
  • ns. virallisten asioiden hoitaminen, esim. muutosverokortin hankkiminen, vakuutusten hoitaminen, asuntohakemuksen täyttäminen...
äitiysloma4
 
Kaikkea pientä on siis tullut tehtyä ja ajan on saanut hyvin kulumaan - tähän asti. Nyt on vähän alkanut tylsistyttämään ja jatkuva odottaminen käy hermoille. On niin malttamaton olo ja ärsyttää, kun ei tiedä, koska lähtö tulee. Päivät kuluu hitaasti, kun ei jaksa enää juuri poistua kotona ja sisälläkin hommat alkaa loppua. Viikkohan nyt on lyhyt aika, jos sen niin miettii, mutta tällä hetkellä se tuntuu ikuisuudelta. Jotenkin oon nyt ihan menettänyt toivoni sen suhteen, että synnytys alkais itsestään. Nyt kun ei ole mitään merkkejä ollut siihen suuntaan. En oo tuntenut edes yhden yhtä kipeää supistusta. Pitää vaan yrittää pitää mieli jotenkin korkealla ja ajatella positiivisesti, että tässä on kuitenkin jo 41 viikkoa takana, niin eiköhän sitä yhden viikon vielä kestä vaikka päällään seisten. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. 

Mites on, löytyykö vielä jotain ajantappovinkkejä jaettavaksi? Kaikki otetaan vastaan ilomielin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti