tiistai 29. maaliskuuta 2016

ODOTTELUA

Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettu aika oli ja meni (23.3.), mutta pikkumies tuntuu viihtyvän vähän turhankin hyvin mahan uumenissa. Ei nimittäin mitään merkkejä, että tyyppi olisi haluamassa ulos suunnilleen ikinä. No, niinkuin kaikki tässä kohtaa hokee, "ei sinne ole yksikään jäänyt". Hehhe, ei naurata. Suoraan sanottuna pikkuhiljaa on alkanut vituttaa tää odottaminen. Kolottaa joka paikkaan, asennon vaihtaminen on hirvee prosessi, närästää ja heräilen välillä vatsahappoliejuun mun suussa, jalkapöydät tuntuu siltä, että ne räjähtää turvotuksesta, lähikaupassa käynti on preppausta vaativa urheilusuoritus ja nyt on viimeisen parin viikon aikana alkanut mahakin olemaan tiellä. Ei oo helppoa. Onneks mua on alkanu tuskastuttamaan vasta tässä vaiheessa, en tiedä miten olisin jaksanu tämmöstä yhtään pitempään. Sympatiat kaikille, joilla on ollut vaikee raskaus, nyt ymmärrän tuskan. Mieli on ollut viime päivinä vähän maassa lähinnä juurikin tän odottamisen takia. Oon myös ollut vähän herkillä ja hyvä ettei itku tullut, kun aloin miettimään sitä, että nyt kun vauva ei synny ja se vaan kasvaa mahassa, niin en saa ikinä nähdä sitä ihan pienenä vauvana. Ihan kun se 42 viikkoinen ei olisi ihan mini edelleen... Vähän myös jännittää minkä kokoinen ukkeli mun masussa on. Vaikka sf-mitta on ollut keskikäyrällä nyt viime kerroilla, en jotenkin luota siihen, sillä mulla on kuitenkin sen verran pitkä selkä, että siellä onk yllä tilaa kasvaa ihan salaa kaikilta. Hirvittää, jos siellä yliaikakontrollissa ultrataan ja todetaan, että ulos pitäis pusertaa joku viis kilonen. Noooh, huomenna tulee 41 viikkoa täyteen ja aamupäivällä on neuvola, mistä saan puhelinnumeron, josta voin varata ajan yliaikakontrollin ens viikolle. Ens viikolla mini siis syntyy vaikka väkisin, mutta mielummin kuitenkin ottaisin sen luonnollisen itsestään käynnistyvän synnytyksen. Saattaa kyllä jäädä haaveeksi...

IMG_20160317_160259[1]

Pienen avautumisen lisäksi ajatuksena oli tulla listaamaan juttuja, mitä on tullut tehtyä tässä vauvattoman äitiysloman aikana. En ainakaan oo päivitellyt blogia, niinkuin oli ajatuksissa. En tiedä miksi, ei tässä oo kai ollut oikein mitään asiaa. Päivät ovat toistaneet melko lailla samaa kaavaa
 ja tää on ollut vaan tämmöstä odottelua. Ei oo tullut tehtyä edes juuri mitään hankintoja nyt viime aikoina. Paitsi hoitopöytä ja pinnasänky ja parit vaatteet ja... Ehh, jospa niitä esittelis vaikka jossain kohtaa. Kai tota vauvanvaatekaappia vois muutenkin raottaa ja kuvailla muutamia lemppareita. Toisaalta tuntuu turhalta esitellä jotain hankintoja ja vaatteita, mutta sitten kun muistutan itteäni, että tämä on blogi, joka tosiaan kertoo vauvajutuista ja minusta, minun elämästä ja vaikka niistä hankinnoista, niin miksei! Joten, I'll keep that in mind. Ja ihan totta, toiveita saa esittää! Multa puuttuu ilmeisesti vielä vähän mielikuvitusta noiden aiheiden suhteen. Sitten kun vauva syntyy, niin uskon kyllä jutun juurta riittävän. Siinä on varmaan sen verran ihmettelemistä, kun kaikki on uutta. Saa sitten nähdä, löytyykö sitä aikaa. Mutta rennolla otteella, tavoitteena kuitenkin enemmän kuin kaksi postausta kuukaudessa! Nyt kun tässä kuitenkin tuli vuodatettua ajatuksen juoskua ja höpötettyä muusta, niin taidan jättää äitiyslomatekemisten listaamisen seuraavaan postaukseen, jota alankin kirjoittamaan saman tien. Tai heti kanafileiden paistamisen jälkeen. Kuukauden kolmas postaus siis heti työn alle, progress! Kuvituksena mun sairaalaeväät, sairaalakassistakin vois kai tehdä jonkun postauksen? Oon liekeissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti