ISYYSPAKKAUS

Isyyspakkaus? En ollut kuullutkaan moisesta, ennen kun syvennyin raskauden ja odotuksen maailmaan netissä. Netistä kyllä löytää jonkinlaisen vastauksen ihan kaikkeen. Keskustelufoorumeita on kymmeniä, facebookissa löytyy ryhmiä joka lähtöön, artikkeleita ja blogeja ehkä vielä sitäkin enemmän. Niinpä törmäsin jossain internetin syövereissä ajatukseen isyyspakkauksesta - isälle kasattavasta pakkauksesta vauva-arkea ajatellen, usein hieman huumorilla höystettynä. Mielestäni ajatus oli todella sympaattinen ja päätin, että tällaisen kasaisin myös Tomille. Suurin osa oli tehnyt pakkauksen esikoisen kohdalla, nimenomaan uudelle isälle. Tomi nyt on jo isä, mutta kyseessä on kuitenkin meidän yhteinen esikoinen, joten halusin hänelle pakkauksen kyhätä.

 

Aloin kehitellä ideoita sisällöstä ja inspiraatiota etsiessäni löytyi jos jonkinlaisia Isyyspakkauksia. Osalla pakkaus sisälsi pelkkää huumoria, kuten esim. pyykkipoikia ja kumihanskoja vaipanvaihtoa varten sekäVauva - omistajan opas -kirjan jne. Toisilla pakkauksesta löytyi PlayStation 4 ja muutama vauvan vaate siihen päälle. Joillain pakkaukseen oli todella panostettu, kun taas toisilla ajatus tuntui olevan se tärkeämpi. Toiset olivat tehneet pakkauksista todella persoonalliset ja miettineet paljon sitä, mistä tuleva isä ilahtuisi, kun taas toiset eivät oleet laittaneet ehkä niin paljon ajatusta peliin. Mutta mitä Tomin Isyyspakkauksesta löytyi?

Aloin suunnitella pakkausta jo hyvissä ajoin, ensimmäiset jutut taisin hommata joskus marraskuun kulmilla. Meidän vauva ei ole Tomille se ensimmäinen, joten hän kyllä tietää miten pahalta ne kakkavaipat haisee ja miten pikkumiestä hoidetaan, joten minun kasaamaani pakkaus ei sisältänyt pyykkipoikia eikä Vauvan käyttöopasta. Ostin lähinnä sellaisia juttuja, mistä tiesin Tomin ilahtuvan, kuten HIFK -aiheiset vauvatavarat. Muutenkin ajattelin pitkälti käytännöllisyyttä ja sitä, että kaikki pakkauksen tavarat tulisivat käyttöön. Jonkin verran huumoria halusin kuitenkin pakkaukseen. Pyörittelin paljon eri juttuja mielessäni, mitä voisin pakkaukseen laittaa. Muutama juttu jäi pois matkan varrella ja toisia tuli tilalle. Lopulta pakkauksesta löytyi seuraavaa:

VAUVAN HOITOON

• HIFK -body ja -tutti
• I <3 DAD sukat
• Lonsdale -huppari, samanlainen kun isillä
• äidinmaidonkorviketta (tissin ollessa tavoittamattomissa)
• vaippoja
• pyllypyyhkeitä

ISÄN HOITOON 

• korvatulppia niin isi saa välillä nukuttua
• suklaata
• proteiinipatukoita
• Arjen luksusta -lahjakortit
• kortsuja
• Virkeämpiin aamuihin: Eye energizer roll-on & Kiwi -kasvomaski

YHTEISIIN HETKIIN 

• Lukutuokioihin kirjat molempien makuun
• kylpyankat ja pesuneste vesileikkeihin

 

Pakkasin kaikki tavarat ostamaani pahvilaatikkoon ja annoin pakkauksen viime perjantaina. Näiden edellä mainittujen lisäksi laatikon pohjalta löytyi synttärilahjaksi ostamani liput HIFK-Tappara -peliin, jossa olimme eilen. Mua jännitti ihan kauheesti antaa tämä pakkaus Tomille, oon niin huono yllätyksissä ja lahjojen keksimisessä! Mietin kuulema liikaa sitä, että entä jos toinen ei tykkääkään siitä lahjasta ja asetan itelleni riman liian korkeelle, jolloin en osaa ostaa yhtään mitään. Pakkaus veti miekkosen kuitenkin sanattomaksi ja oli muutenkin kuulema oikein onnistunut. Olin jopa saanut pidettyä koko jutun salassa, mitä epäilin alkuun suuresti. Tosin Jarkko Ruutu -kirjan kuitin Tomi oli löytänyt lattialta. Hei oikeesti, vähän nyt tarkkuutta :D Osta jotain salaa, piilottele sitä yöpöydän laatikossa ja tee kaikkesi, jottei yllätys paljastu - mutta jätä ihmeessä kuitti keskelle lattiaa?! Nojoo, eipä se onneksi paljastanut koko tottuutta, hah! Mutta oli kyllä kivaa yllättää toinen pienellä lahjalla ja muistuttaa siitä, miten tärkeä toi urpo mulle oikeasti on. Pitää vaan muistaa muistuttaa siitä myös tulevan uuden arjen keskellä. Suosittelen kyllä kaikille tuleville äideille pienen isyyspakkauksen kasaamista, jolla muistutatte, että isi on pienelle ihmiselle ihan yhtä tärkeä kuin äiti. Ja äidille ehkä vielä tärkeämpi.

NEUVOLALÄÄKÄRI & 35

Tänään on 35 raskausviikkoa takana ja 35 päivää jäljellä laskettuun. Joka kerta tunnun päivittelevän tätä ajan kulumista, mutta siis enää viisi viikkoa laskettuun? Sehän on ihan hullun vähän! Ekat äitiyslomapäivät on kuluneet lepposasti, tänään olikin sitten luvassa neuvolalääkärikäynti. Edellinen oli rv 16+ ja nyt sitten tämä toinen. Oli kiva päästä vähän näkemään ultralla, että ukkelilla on kaikki hyvin, vaikka eipä siitä ultrakuvasta juuri mitään enää saanut selvää, sen verran ahtaalta näytti. Ainakin saatiin, varmistun sukupuoleen, ei ne kivekset olleet sieltä minnekään surkastuneet ;) Kaikki oli oikein hyvin, niinkuin osasin odottaa. Vauva on laskeutunut ihan alas ja melkein jo kiinnittynyt lähtökuoppiinsa. Pää edellä ollaan siis tulossa, jesjes! Painoarvioksi saatiin 2 700g eli ei kuulema mikään hirmu iso vauva siellä masussa kasva. Lantioni puolesta ulos mahtuu kuitenkin tulemaan helposti nelikiloinenkin möhkäle. Sinänsä helpottavaa kuulla, mutta mielummin ottaisin semmosen 3 500g pikkumiehen, kiitos! Katotaan, ottaako tyyppi jossain vaiheessa kasvupyrähdyksen yläkäyrille. Vähän on paikat kypsyneet, mutta lääkäri kyllä vakuutteli, ettei se sieltä ulos tule vielä ainakaan kuukauteen. Saas nähä, ite oon ainakin hyvin vakuuttunut yliaikaisuudesta. Lapsivettä oli normaali määrä, sf-mitta 31cm. Mulle oli painoa kertynyt viime neuvolakäynnistä (14.1.) 2,8kg mihin olin varsin tyytyväinen, sillä jossain vaiheessa mulle tuli se 1kg/vk, ehh. Loppuun lääkäri vielä tokaisi, kuinka on ihanaa nähdä näitä nuoria terveitä odottajia. Hyvä mieli jäi käynnistä, ihanaa että pikkumiehellä on kaikki hyvin. Siellä se kasvaa ja kohta se pikkunyytti onkin jo mun sylissä. Voi apua. 

Olen kyllä iloinen, että tää raskaus on mennyt näin hyvin ilman mitään ongelmia. Omat raskausoireeni ovat olleet suhteessa hyvin vähäisiä, pojalla on kaikki ollut hyvin koko raskauden ajan, mulla ei ole raskausajan diabetestä, eikä mitään ole tarvinnut erityisemmin kontrolloida raskauden aikana. Sormet ristiin, että kaikki sujuu yhtä helposti loppuun asti - ja etenkin sen jälkeen! 

Nyt äitiyslomalla on paljon enemmän aikaa kirjoitella myös tänne blogiin ja aiheitakin on jo muutama tulilla. Ajattelin tehdä jonkinlaisen postauksen, mihin listaisin omia havaintojani raskauteen liittyen ja sitten palataan myös siihen perjantaiseen Tomin yllätykseen, nimittäin isyyspakkaukseen. Ehdotuksiakin saa toki laittaa, kaikki laitetaan mahdollisuuksien mukaan toteutukseen! Nyt taidan jatkaa kuvien läpi käymistä teettämistä varten. Hirvee homma, pitäis ehkä yrittää muistaa tää useemmin kun kerran vuodessa... Huomenna on luvassa aamupala ystävän kanssa kaupungilla ja illalla HIFK-Tappara. Nyt otetaan tosiaan kaikki irti näistä viimeisistä vauvavapaista viikoista. Ihanaa ja jotenkin erityistä tehdä nyt erilaisia asioita, kun tietää, että voi tulla pitempikin tauko kun jotain juttuja pystyy tekemään seuraavan kerran. Aurinkoista päivää tyypit!

ÄITIYSLOMA

Nyt se sitten koitti, pari päivää aikaisemmin kun piti. Mulla alkoi äitiysloma! Tainnosiiis, virallisesti olen saikulla tämän päivän sekä maanantain ja tiistai mulla on vapaata, mutta käytännössä katsoen loma alko ny! Hallelujahhh, tätä on odotettu. Viimeiset viikot töissä on madelleet ihan superhitaasti, mutta oon sinnitellyt töissä. Mulla kun ei ole ollut mitään syytä ottaa saikkua. Mihinkään ei oo töissä kolottanut tai särkenyt niin paljoa, etten olisi siellä voinut olla. Mun hommat on sinänsä helppoja, ei mitään fyysistä vaan lähinnä vaan istuskelua ja asiakkaille hymyilemistä. Eilen kuitenkin mulla tuli tosi omituinen olo aamupäivällä töissä, päässä heitti vaikka olin istualtaan. Silmät ei oikein pysyneet päänkääntöjen perässä ja olo oli yleisesti ottaen hutera. Ei varsinaisesti pyörryttänyt, huimasi vain omituisesti. Odottelin siinä muutaman tunnin ja ajattelin, että se menisi ohi, mutta eipä mennyt. Lopulta musta tuntui, että aivot oli ihan mössöä enkä pystynyt normaalisti tekemään töitäni, olin ihan pihalla ja jotenkin tosi hidas. Takeltelin asiakkaille ja oli tosi pöhnäinen olo, hyvä etten purskahtanut itkuun siellä tiskini takana. Eikun vaan kesken työpäivän terveysasemalle etsimään syytä tähän erikoiseen oloon. Mysteeriksi se kuitenkin jäi mistä tämä olo johtui, sillä verenpaineet ja hemoglobiini olivat normaalit. Vauvallakin oli kaikki hyvin, mitä nyt sykkeet vähän matalat. Samalla siinä selvisi, että ukkeli on nyt raivotarjonnassa, jipiii! Toivottavasti pysyykin noin, ensiviikolla neuvolalääkärillä päästään kurkkimaan sitten vähän tarkemmin, että miten masussa voidaan. No siis jokatapauksessa, lääkäri sitten kirjoitti mulle sairaslomaa loppuun asti kerrottuani, että mulla olis enää kaksi työpäivää jäljellä. Joten siis kuten sanoin, äitiyslomani on nyt käytännössä alkanut, jeiii.

Tälle perjantaille saikin sitten sairaslomaseuraa Leosta, jolle on iskenyt jonkinasteinen räkätauti. Kuumetta on jonkin verran ja nenä vuotaa taukoamatta. Aamulla katsottiin Netflixistä Risto Räppääjää ja Taavi-tiikeriä, luettiin pari kirjaa, Leo nautiskeli pitkästä suihkusta ja minä aamukahvista mun uudesta äitiysmukista. (Kyllä, ostin itselleni "äitiysmukin". There's always an excuse.) Aamupalana karjalanpiirakoita munavoilla, parasta. Parasta myös se, kunLeo syötyään pyyhki käsistään kaikki voin ja munan rippeet hiuksiinsa... Vielä ennen päikkäreitä raahauduttiin bussilla kauppaan ostamaan ruokaa. Ihan mieletön keli täällä Helsingissä btw. Mukava työnnellä noita kämärattaita tuolla loskassa. Kaupasta kun päästiin, laitoin Leon päikkäreille ja aloin itse kokkailemaan kanapastaa. Aiettä, tuli muuten hyvää! Parin tunnin päästä Leo lähtee äidilleen ja minä jään näppäilemään yksikseni kotiin siihen asti, että työn raskaan raataja saapuu kotiin. Mulla onkin sille yks yllätys täällä odottelemassa, mutta palataan siihen ihan omassa postauksessa ;) Ihanaa, viikonloppu! Edellisen kerran oltiin viikonloppu kotona ilman lapsia ennen joulua, joten on jo aikakin vähän rentoilla. Ohjelmassa mm. löhöilyä, shoppailua ja nukkumista. Ajateltiin myös ihan repästä ja lähtee leffaan! Aikamoista. Nautitaan nyt vielä näistä viimeisistä viikoista, kun voidaan mennä miten tykätään. Kohta ne ajat ovat ohi, hui!

Se on aika kutkuttava ajatus, etten tiedä, koska tulen palaamaan työelämään. Kaikki on vielä auki. Kuinka kauan aion olla kotona, menenkö opiskelemaan vai töihin, jos töihin niin jatkanko tuolla samassa vai haenko jotain muuta... Mitä jos vaikka pyöräytetään toinen vauveli heti perään, hahhaa. Onneksi näitä asioita ei nyt tarvitse miettiä, vaan niiden aika on sitten tuonnempana. Nyt aion nauttia vielä joitain viikkoja hiljaisuudesta, omasta ajasta ja tyhjän toimittamisesta. Siitä, että saan aamuisin nukkua juuri niin pitkään kun huvittaa, syödä kun on nälkä, käydä suihkussa kun siltä tuntuu ja nähdä kavereita ilman sen suurempaa suunnittelua. Oon jopa varannut kampaajan itelleni!!! (hiuksia on siis leikattu viimeksi toukokuussa 2013.... hups) Mä niin nautin tästä! Vielä kun on vointikin niin hyvä, että pystyy liikkumaan kodin ulkopuolellakin ilman ongelmia. Katotaan kauan menee siihen, että joka paikkaa särkee ja jomottaa niin paljon, etten voi liikkua mihinkään enkä saa nukuttua... Noh, nautitaan tästä hyvästä olosta niin kauan kun sitä kestää. Enää 40 päivää laskettuun, sehän on ihan tositosi vähän?! Omg.

(Kuvituksena kuvia tältä päivältä - mun ensimmäiseltä äitiyslomapäivältä!)

BABYSHOWER

Ehkä noin kuukausi sitten isäni soitti ja kertoi, että on järjestämässä äidilleni synttäriyllätystä ja mun ja Tomin pitäis mennä Tampereelle sitä varten. Isäni halusi pitää yllätyksen myös multa ja mun siskolta, eikä kertonut meillekään, mitä yllätys sisältää. Noh, viikonloppu tuli ja lauantaina lähdimme aamupäivän junalla Tampereelle. Tomi oli suostutellut, että lähdetään vasta lauantaina, koska ei jaksaisi perjantaina lähteä reissaamaan heti töiden jälkeen. Äitini tuli meitä hakemaan junalta ja sanoi, että isäni on kaverillaan. Ajattelin tietysti, että se on yllätystä järjestelemässä. Kun päästiin kotiin, syötiin vähän ruokaa, kävin suihkussa ja laittauduin. Äitikin laittoi tukkaa ja valitsi siistit vaatteet, kyseli oikein, olisiko tämä paita hyvä. Myös Tomi varustautui farkkuihin ja neuleeseen, olimmehan menossa tänne synttäriyllätykseen. Kolmen maissa lähdimme hakemaan siskoani. Siinä pihassa äiti sitten soitti kuhnailevalle siskolleni, että ala tulla, mutta siskoni halusikin minut sisälle. Ajattelin, että hän haluaa näyttää tai antaa jotakin. Ja näinhän se oli, vähän vain eri mittakaavassa mitä olin kuvitellut...

Ovesta päästyäni, korviini kajahti "YLLÄTYYYS" ja näin rivin ystäviäni hymyt huulilla. Menin ihan lukkoon, enkä tajunnut mistään mitään muutamaan minuuttiin. Aloin vaan vollottamaan ja hoin valehtelematta 20 kertaa "ai kamala ai kamala ai kamala" ja ensimmäinen kysymys, jonka sain suustani oli, että "mitä Tomi tekee nyt?" Mulla meni varmaan 5 minuuttia edes tajuta, ketä kaikkia siellä oli paikalla. En oo kyllä ikinä ollu noin häkeltynyt! Paikalla oli noin kymmenen ihmistä: kavereita, serkkuja, sisko ja kummitätini. Ihanaa, kun niin moni oli päässyt paikalle, vaikka kaikki tulivat vähän eri puolilta Suomea. Pikkumiehen tulevat kummit, eli siskoni ja kaksi serkkuamme, olivat pääjärjestäjinä ja voi miten ihanat juhlat he olivat saaneet aikaan. Kaikki oli laitettu viimeisen päälle, teemaväreinä sininen ja vihreä, taustalla soi Spotify -lista omia suosikkibiisejäni vuosien varrelta, ruuaksi oli toivomiani tortilloja (olin toivonut niitä vanhemmiltani ruuaksi), olohuone oli koristeltu viireillä sekä foliopalloilla ja siskoni oli jopa nyppinyt irtokarkkihyllyllä kaikista karkeista vain vihreitä ja sinisiä karkkeja. Järjestettynä oli myös pientä ohjelmaa. Minun täytyi esim. pukea nukkevauva alle kahdessa minuutissa ulkovaatteisiin, vieraat saivat arvailla pojan syntymäpäivää, -painoa ja -pituutta, sekä antaa kolmen nimen nimiarvauksen ja mulle esitettiin tiukkoja kysymyksiä äitiydestä. Avasin myös lahjat ja kaikki saivat vähän kertoa, jos oli joku juttu, miksi olivat valinneet juuri sen lahjan. Ja voi että mitä kaikkea ihanaa saatiinkaan, kiitos kaikille niistä!

Eniten mua hämmentää se, miten en missään vaiheessa oo osannut arvata, että jotain on tekeillä. Oon ollut ihan täysin pimennossa, vaikka tästä on tiennyt kaikki muut ja juhlia on järjestelty jo lokakuusta asti. Mua on sumutettu ihan mennen tullen ja kaikki on ollu niin täysillä juonessa mukana, senkin lurkit! Hölmönä oon kyselly isiltä, että millaset vaatteet tulee ottaa mukaan ja monenko junalla tarvii tulla, vaikka se ei oo ollu yhtään perillä aikatauluista tai pukukoodeista. Ja Tomi ja äiti laittoi siistit vaatteet päälleen ihan vaan kilometrin automatkan takia, jotta kaikki menis ihan täydestä. Viime viikolla näin myös mun tätiä, kenelle sitten kerroin, että joo hei, ollaan menossa Tampereelle äitin yllätyssynttäreille. On siinä ollu tädillä pokassa pitelemistä, hän kun on vielä järkyttävän huono valehtemaan. Hyvin selvisit Riitta! Kyllä sitä nyt jälkeenpäin on pari juttua tajunnut, miks joku on sanonut jotain tai köyttäytyny oudosti tms, mutta en oo niitä kyllä yhtään osannu yhdistää tämmöseen suunnitteilla olleeseen megayllätykseen. Kiitos vielä kaikille, ketkä olivat  mukana juonessa! Ja erityiseskiitos tuleville kummeille järjestelyistä, olette kummin paikkanne ansainneet :D Oli ihana yllätys ja ihan huippupäivä, kiitos miljoonasti, en kyllä unohda tätä ikinä! Ihan herkistyn kun mietin, miten ihania tyyppejä mulla on elämässä, kiitos kun olette <3