KUKA HULLU HANKKII LAPSIA?

Ensin raskauden pahoinvointi, kolotukset, närästys, muuttuva vartalo, turvotus jne, joka lopulta huipentuu itse synnytykseen. Lentää verta, hikeä, kyyneliä, paskaa ja kusta, kunnes se pieni rääkyvä käärö on sylissäsi. Ensin olet valvonut vuorokauden ennen synnytystä, nyt valvot toisen heti perään. Vauva yrittää nyhtää maitoa rinnoista ja sattuu niin perkeleesti. Kunnes maito alkaa nousta ja toteat, että nyt vasta sattuukin ihan perkeleesti. Veren, hien ja kyyneleiden vuodatus jatkuu muutaman viikon myös synnytyksen jälkeen. Koko ajan on kuuma ja hiki haisee ihan järkyttävälle. Itket useita kertoja päivässä ihan mille sattuu. Jälkivuoto jatkuu ja jatkuu, jättimäiset siteet ja verkkokalsarit alkavat hiertää sekä nivusta, että mieltä. Jos huonosti käy, imetys ei onnistu, vauva itkee yötä päivää eikä kasva, elät sumussa suklaalla ja einesaterioilla, raskauskilot pysyvät tiukassa ja unohtuu vaihtaa päivittäiset pusut puolison kanssa. Vauvavuoden aikana on yöhulinoita, tiheää imua, hampaiden puhkeamista, kiinteiden aloittamista, pesuaineiden ja koiran kakan maistelua, päätöntä konttausta ja pian jo päättömämpää juoksentelua. Ja ai että kun ärsyttää, kun ei vielä ihan pääse omin avuin kiipeämään sohvalle. Yöheräilyt uuvuttaa ja töitä täytyy tehdä parisuhteen eteen.

Vauvavuvosi on takana ja päätön juoksentelu jatkuu. Kaappien availu ja purkaminen on sitä parasta, viimeistään tässä vaiheessa kannattaa veitset siirtää kaapin ylimmälle hyllylle. Pian tuleekin kuvioihin uhma. Suututaan, heitetään lippis ja itketään, kun lippis lensi maahan. Kenkiä ei saa itse jalkaan, mutta älä herranjumala tarjoudu auttamaan. Jossain kohtaa tulee se päivä, kun lapsi alkaa puhumaan. Voi että kun sitä onkin innolla odotettu, että lapsi osaa ilmaista tarpeet ja murheet ilman arvailua ja turhautumista. Pian onkin ihanan kamala kyselyikä, eikä mikään riitä vastaukseksi. Jatkuvasti välillä koko homman on niin yhtä tyhjän kanssa, että on parempi todeta siksi koska minä sanon niin. Niin hartaasti sitä puhetta odotettiin ja nyt toivoisi, että lapsi olisi edes hetken ihan hiljaa.

Kyselyikä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Lapsen kasvaessa kohtaat myös monia muita haasteita. Moraalisia kysymyksiä, rajojen asettamista, kiukuttelua, lapsen sairastamista, huolta. Ehkä lastasi kiusataan. Ehkä lapsesi kiusaa. Onko ne kaverit nyt hyvää seuraa meidän lapselle? Arki täyttyy lasten jutuista. Koulu, harrastukset, kaverit, vanhempainillat, synttärit...

Kohta se pieni nyytti on jo teini-iässä ja mitä vähemmän hän kaipaa seuraa ja neuvojasi, huolesi kasvaa. Kenen kanssa se oikein liikkuu ja missä? Mitä ne tekee? Entä netissä? Ei kai mitään pahaa satu. Ja pian se jo muuttaakin pois kotoa. PANIIKKI. Mutta sitten on ainakin aikaa pussailla!

Kaikki valvotut yöt, uhmakiukut, hermojen menetykset, huolet, murheet, riidat ja aivottomat tempaukset, ja silti lapsia hankitaan. Sillä kaikki ne pusut ja naurut, hassut hömpötykset ja höpöhöpö jutut, ylpeys lapsen saavutuksista ja suuren suuri rakkaus painaa puolet enemmän vaakakupissa. Lapset tuo niin paljon elämään. Paljon vastuuta, huolta ja komentamista, mutta paljon myös iloa ja naurua. Lasten kanssa elämä ei ainakaan käy tylsäksi ja tyhjäksi. 

Itse olen vasta hyvin alussa äitiyden taipaleellani, joten jutut pohjautuvat kokemukseeni lapsena, äitipuoleuteeni, äitiysurani alkuun, sekä vanhempieni ja sukulaisten tarinoihin. Kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat omistaa elämänsä itselleen, eivätkä hanki lapsia, mutta itse tiedän, että olisin myöhemmin katunut, jos olisin päättänyt olla hankkimatta lapsia. Ompahan ainakin toivottavasti joku, joka tulee juomaan päiväkahvit seuraksi vanhoilla päivillä.

EMIL 2KK

Keskiviikkona oli tosiaan ensimmäinen käynti uudessa neuvolassa ja hyvä maku jäi käynnistä. Hoitaja oli tosi mukava, mutta sanoi, ettei valitettavasti ole vakituisena kyseisessä neuvolassa. Toivottavasti meijän vakkaritätikin on yhtä kiva! Kaikki oli hienosti ja Emil sai kehuja mm. mahtavasta tukasta, pullaposkista sekä aurinkoisuudestaan. Meidän pieni rentoreiska sai myös ekan rokotteensa suun kautta. 

Emil 2kk

• on mitoiltaan 6 340g (5745), 63cm (59,6) ja py 41,4cm (40,7), suluissa 1kk mitat
• syö hyvin ja kasvaa täysimetyksellä, mutta välillä meinaa kyljellään imettäessä ruokailu mennä sutimiseksi ja huitomiseksi, joten ollaan opeteltu syömään myös puoli-istuvassa asennossa
• kannattelee päätään jo hyvin ja viihtyy vatsallaankin enemmän
• hymyilee ja virnuilee paljon, ilosta kiljahdellaan ja sen jälkeen ihmetellään, mistä se ääni tuli. Ei varmasti oo ekat kikatukset kovin kaukana.
• hamuilee keskittyneesti leikkikaaren leluja ja niihin osuu suht hallitusti, tekisi mieli myös tarttua, mutta käsi pysyy vielä useimmiten nyrkissä
• höpöttelee itsekseen ja on innokas keskustelemaan etenkin ollessaan virkeä
• nukkuu yöllä ensimmäisen pätkän usein 21/22-04/05, jonka jälkeen siirtyy meidän väliin syömään ja siinä vierähtää loppu yö usein vähän levottomammissa tunnelmissa
• ei valittele vatsaansa enää juurikaan, paitsi toisinaan aamuyöstä
• nukkuu päivisin melko vaihtelevasti, riippuen päivän ohjelmasta. Jos on ympärillä paljon tohinaa, ei meinaa malttaa nukkua, mutta ei silti valittele väsymystä. Tavallisena rauhallisena kotipäivänä saattaa nukkua jopa kahdet 3h päikkärit
• viihtyy oikeastaan missä vain. Viimeisimpänä todettu kantoreppu, joka ollut käytössä vaunujen renkaan puhjettua.
• Seurailee ympäristöään yleensä tarkasti, mutta välillä laiskottaa, eikä meinaa saada katsekontaktia ukkelin mietiskellessä ja tuijottaessa tyhjyyteen.
• Muita lapsia on erityisen mielenkiintoista seurailla ja hoitopöytään kiinnitetty neuvolasta saatu hymynaama on ihan hillittömän hauska ja sille jaksetaan jutella ja nauraa pitkänkin aikaa. Samoin Ikeasta ostettu aurinkotyyny on ihan huippu.
• On yhä enemmän itsensä näköinen ja oma persoonansa, leppoisa ja helppo vauva, meidän pieni päivänpaiste <3

LATELY

Hetki taas vierähtänyt, hupsista. Jotenkin mennyt ihan hujauksessa viime viikot, kun ennen muuttoa oli kotona pakkailua ja touhuttavaa, ja viime viikko menikin muuttotunnelmissa. Nyt meidän koti löytyykin ihan toiselta puolelta Helsinkiä, täältä idästä, ja hyvältä tuntuu! Ah niin ihanaa, että muuttohässäkkä on ohi ja ollaan päästy asettumaan. Ajattelin tulla jakamaan muutamat kuvat viimeviikoilta ja vähän kertoa, mihin tämä viimeisin kuukausi oikein katosi.

Kesäkeleistä ollaan ehditty sentään jonkin verran nauttia // Meillä on facebookissa pieni maalisvauvojen ryhmä, jossa ollaan pienellä porukalla juteltu alkuraskauksista asti. Muutama viikko sitten saatiin aikaiseksi tavata osa porukasta. Ihania pieniä ja oli hassua nähdä niin monta saman ikäistä vauvaa samassa paikassa. // Mun vanhemmat oli käymässä (ollaan nähty niitä varmaan viis kertaa viimesen kuukauden aikana :D ) ja mummin avustuksella saatiin vihdoin aikaiseksi onnistuneet jalanjäljet. // Noi kaksi vaan makoili ja tuijotteli, kun äiti ja isi raatoivat muuton parissa (;

 

Viimehetkiä vanhassa ja ensihetkiä uudessa kodissa.

 

Muuttopizaa meijän huikeelle muuttotiimille. // Maailma kylässä ja "saanko syöttää vauvaa" // Viimeiset aamukahvit vanhassa kodissa.

 

On se vaan niiiin söpö! Ja huomatkaa Adidas -puku, ainut omatoiminen vaateostos Emilille isimieheltä, kuinka hellyyttävää!

 

:* // Nallepylly tänään 2kk. // Tuore ylioppilas ja pieni vieras. 

Paljon sitä on ehditty touhuamaan muuttohommista huolimatta. Toukokuu oli hyvä! Ja pidetään sormet ristissä, että nää kelit pysyis tälläsinä mielellään vaikka lokakuuhun asti. Empulle tuli tänään tosiaan 2kk täyteen, mutta palataan niihin juttuihin keskiviikon neuvolan jälkeen. Hauska nähdä, miten ukkeli on kasvanut viimeisen kuukauden aikana. En osaa kyllä yhtään sanoa, paljonko on esim. painoa tullut, mutta kyllä tuo kasvanut on. Ylioppilasjuhliin ei tarvinnut enää kääriä puntteja, toisin kuin ristiäisissä kuukausi sitten. Se vaan kasvaa ja kohta meidän pieni on jo ihan iso, nyyh. Mutta palataan niihin 2kk juttuihin myöhemmin tällä viikolla, adios!