RISTIÄISET

Viikonloppuna oli vihdoin jännityksellä odotetut ristiäiset. Me mentiin pikkutortun kanssa Tampereelle jo torstaina ja siitä lähtikin neljän päivän syleissä kiertäminen minille ja neljän päivän kakkuputki tälle mammalle. Olimme siis vanhempieni, tuoreiden mummin ja ukin, luona lapsuudenkodissani. Torstai-iltana tuli joukko mun vanhoja koulukavereita ja heidän vanhempiaan vauvakatselmukseen. Ensimmäinen kakku. Perjantaina mulla oli sovittu tapaaminen kastepapin kanssa, käytiin äitin kanssa tekemässä viimeiset hankinnat juhlia varten ja nähtiin pojan kanssa muutamaa kaveria keskustassa. Illalla saapuivatkin jo ensimmäiset ristiäisvieraat ja muutama perhetuttu tuli moikkaamaana vauvaa, sekä katsomaan Suomen avausta MM-kisoissa. Toinen kakku. Lauantaina tehtiin elämysmatka Löytöliiteriin, päiväkahvilla syötiin kakkua jo kolmannen kerran, Tomi tuli Helsingistä, järkkäiltiin (äiti järkkäili) paikkoja juhlia varten ja myös loput vieraat löysivät perille. Ilta kului syödessä ja seurustellessa, sekä nauttiessa lämpimästä ja hyvin kesäisestä ilmasta. Ihanaa kun pystyi aamupalankin syömään terassilla aamuauringon lämmittäessä.

Sitten koitti sunnuntai, kastepäivä ja mun ensimmäinen äitienpäivä. Pappi oli kutsuttu paikalle klo 14, joten aamupäivällä ehti hyvin vielä koristelemaan muffinit, aikatauluttamaan suihkuvuorot, kattamaan juhlapöydän ja ehtihän siinä lopulta kiirekin tulla hiusten kihartamisen kanssa. Aina se menee niin, vaikka miten aloittaisi laittautumisen ajoissa, joka kerta tulee kiire. Ihme juttu. Kaikki vieraat olivat siis jo valmiiksi paikalla, joten se oli vähän kuin olisi Joulupukkia odotettu. Ennen papin saapumista otettiin melko hyvä määrä kuvia ja hyvä että otettiin ne ennen kastetta, oli meinaa jokseenkin edustavampi look ennen sitä itkukonserttia... Lopulta pappi saapui ja toimitus alkoi. Ennen kuin pappi oli edes suutaan saanut auki, liikutuksen kyyneleet alkoivat valua poskia pitkin. Kaste oli melko lyhyt ja pikkumuru oli hereillä alusta loppuun. Siinä se tyytyväisenä makoili kummitädin sylissä ja viihdytti meitä hassuilla ilmeillä. Kasteessa meidän pieni poika sai nimekseen Emil Frans Juhani. Ainut nimi, joka tulee molempien suvuista, on Juhani. Emil oli mun ehdotus alkuraskaudesta asti ja pitkään siinä meni, että sainTomin lämpenemään ehdotukselle. Sovittiin, että se saa valita toisen nimen ja (pienellä ohjauksella) väliin valikoitui Frans.

Kasteen jälkeen oli ruuaksi kalakeittoa ja sen jälkeen se neljäs kakku. Pian papin lähdettyä vaihtui pitkät housut sortseihin ja kauluspaidat lyhythihaisiin ja pian alkoi myös Mertarannan selostukset raikaa olohuoneessa. Juhlat olivat siis todella rennot ja paikalla oli vain läheisimmät sukulaiset eli noin 25 henkeä. Kakkua oli tarjolla iltaan asti ja muiden jo suunnatua kotimatkalle, tuli vielä muutama naapuri rääppiäisiin. Me lähdettiin kotiin sitten maanantaiaamuna. Oli ihana viikonloppu, lämmin sekä kelien että tunnelman puolesta. Paljon höpöttelyä ja jälleennäkemisiä, ehkä vähän liikaa kakkua. Kiitos äiti, kun olit kaiken järjestänyt, oli oikein onnistuneet juhlat! Meillä on kyllä ihan huipputyyppejä elämässä ja ihanaa, että nyt myös meijän pienellä Emilillä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä.