CAN YOU FEEL THE KICKS?

Johan on kulunut aikaa viime kirjoituksesta. Tuntuu vain, että viikot sujahtelee ohi hirveetä kyytiä. Vastahan oli syyskuu ja pian on jo joulu! Viikkoja tuli eilen täyteen 25 ja vointi on oikein hyvä. Lisämausteeksi oon nyt saanut pikkumiehen liikkeet, joita tunnen päivittäin. Kauan niitä saikin odotella, ensimmäiset pienet hipaisut tuntuivat rv 22 loppupuolella ja siitä onkin potkut vahvistuneet vauhdilla. Itsenäisyyspäivänä Linnanjuhlia katsellessa nähtiin ekaa kertaa liikkeet myös masun ulkopuolelle ja isityyppikin tunsi kädellä muutamat potkut. Siinä meinasi ihan jo herkistyä, mutta sain hillittyä itseni, haha. Tuntuu, että itkeskelen joka päivä vähän mille sattuu ja oon tosi herkillä. Jos tapahtuu mitään liikuttavaa, surullista, raivostuttavaa tai onnellista niin luultavasti alkaa itku virtaamaan. Se on välillä tosi rasittavaa, esim. eilen kun liikutuin yhdestä viestistä ja itketti ihan hulluna ja siinä samalla piti sitten yrittää meikata, jotta ehtisin töihin. Ehhh...

Tuossa onkin ehtinyt rakenneultran jälkeen olla jo yksi neuvolakäynti, jossa mitattiin ensimmäisen kerran sf-mitta (18,3cm). En muista mitkä viikot silloin oli tarkalleen, tais olla rv23 menossa. Melkein alakäyrillä mentiin, mutta uskon että sieltä noustaan vielä ryminällä. Ens viikon perjantaina onkin sitten jo seuraava neuvola. Kiva nähdä, paljonko masu on kasvanut vajaassa kuukaudessa. Ei sitä kehitystä oikein omalla silmällä näe ja masukuviakin on tullut otettua luvattoman vähän. Siinä pitää tsempata tai muuten harmittaa jälkikäteen. Olen muutenkin yrittänyt kirjoitella ihan perinteistä päiväkirjaa tästä raskausajasta, jotta kaikki ajatukset ja tuntemukset voisi sitten palauttaa mieleen vuosien päästä. Olen vain kaikissa joissain asioissa vähän saamaton.

Ihan kauheasti ei olla tehny lisähankintoja bebelle. Joitain yksittäisiä juttuja oon ostellut, esim. sellaisen ihan hirrrrmu pehmeän ja söpön nallehaalarin ja yks IKEA -kassillinen saatiin minivaatteita Tomin työkaverilta. Rattaat ja turvakaukalokin löytyy makuuhuoneen nurkasta. Nyt kuitenkin joulua odotellessa, jos sieltä paketeista jotain pientä kuoriutuis vauvallekin :) Muutenkin on nyt rahatilanne vähän sitä luokkaa, ettei hirveesti voi ostella ylimäärästä. Helmikuussa on kuitenkin vielä (toivottavasti) hyvin aikaa tehdä viimesiä hankintoja. Isompia juttuja hankintalistalla on vielä pinnasänky, sitteri, leikkimatto/-kaari ja mahdollinen hoitopöytä tai joku korvaava ratkaisu. Vielä ei olla siis valmiita vauvan tuloon, mutta onneksi h-hetkeen on aikaa vielä ~15 viikkoa.

Jotenkin tuntuu, etten ole tarpeeksi perehtynyt raskauteen liittyviin asioihin. En ole lukenut aiheesta mitään kirjallisuutta, en ole perehtynyt synnytykseen, en imetykseen, en mitään. Vähän meinaa tulla huono omatunto, mutta luulen ja toivon, että synnytyksen lähestyessä nämä asiat alkavat automaattisesti pyörimään enemmän mielessä ja niihin tulee myös perehdyttyä paremmin. Toisaalta hyvä, etten ainakaan stressaa turhia :D Tuntuu vain, että täytyisi olla jotenkin valveutuneempi ja ottaa enemmän selvää asioista. Olen vain antanut kaiken mennä omalla painollaan. Varmasti osaltaan tähän stressittömyyteen vaikuttaa se, kuinka raskauteni ensimmäinen puolikas on ollut hyvin helppo ja oireeton. En ole missään vaiheessa esimerkiksi epäillyt, etteikö pienellä olisi masussa kaikki hyvin. En ole kertaakaan soittanut neuvolaan tai pohtinut, josko jokin asia olisi epänormaalia. Myöskin oireettomuudesta johtuen, kuten aikaisemminkin olen varmasti maininnut, etenkin alussa meni päiviä, etten juuri tullut ajatelleeksi koko raskautta, koska se ei näyttäytynyt mitenkään arjessa. Nyt toki jo pelkät potkut muistuttelee tulevasta elämänmuutoksesta päivittäin. Mutta etenkin niinä päivinä, kun pojat ovat meillä, ei omille ajatuksille ole juuri aikaa kun koko ajan on joku vaatimassa huomiota tai ruokaa tai mitä tahansa viihdykettä. 

Ajattelin tulla vain kertomaan ensimmäisistä liikkeistä, mutta tästä tulikin tämmönen diipadaapa -postaus, hah. Tarkoitus olisi tänne kirjoitella nyt jatkossa vähän tiheämpään, ainoa ongelma vaan on kuvat. En tiedä mitä kuvia tänne laittaisi. Tähän aikaan vuodesta kuvien ottaminen on vielä aika minimissä, kun kaiken valoisan ajan viettää töissä. Täytyy jotain kehitellä tai sitten vaan kylmästi kirjoitella kuvattomia postauksia tai lisäillä täysin aiheeseen kuulumattomia söpöjä eläinkuvia tms. (kts. ylempi kuva) Onko teillä jotain ratkaisua kuvaongelmaan? Tai muita postaustoiveita? Olis niin helppoa, jos joku keksisi aiheet mun puolesta, ehh. Ei viitsisi joka kerta tulla kirjoittelemaan vain niitä näitä. Ainakin tosiaan masukuvien kanssa voisin ryhdistäytyä ja niitä laittaa tänne silloin tällöin. Jossain kohtaa raskausviikkojen vähentyessä, voisi myös viikottaiset raskauden etenemis-kuinka olen voinut-masukuva -postaukset olla ihan kivoja. Katsotaan, mihin resurssit riittää. Tosiaan tuntuu vain, että päivät vilisee ohitse, eikä aikaa tunnu olevan juuri muuhun kuin perus arkijuttuihin. Niin ja ollaan me tässä syksyn aikana katottu kohta kahdeksan (8) kautta Supernaturalia... Priorisointikysymys ehkä? Noh, palataan taas kun asiaa on. Tosiaan, postaustoiveita toivon teiltä kaikilta kolmelta lukijalta ;) 

Hyvää joulun odotusta!