JOULUSTA

Huomenna on jouluaatto. Viimeinen lapseton joulu. Joulu tulee varmasti saamaan täysin uuden ja syvemmän merkityksen oman lapsen myötä. Haluan antaa lapselleni monta taianomaista, iloista ja onnellista perheen kanssa vietettyä joulua. Samanlaisia jouluja, mitä olen itsekin saanut viettää oman perheeni kanssa. En malta odottaa sitä, kun pikkumies on jo sen verran kasvanut, että vähän ymmärtää joulun päälle. Ihan mahanpohjassa kutkuttaa jo nyt, kun kuvittelen sen innostuksen ja kuvitelkaa se ensimmäinen joulu, jolloin pukki käy tuomassa lahjat. Kuinka jännittävää, hihiii! Viimeisen kerran meillä kotona kävi pukki jouluna 2010 (jolloin en kyllä itse ollut viettämässä Joulua Suomessa, vaan vaihto-oppilaana Ranskassa), joten muutama vuosi on ehtinyt vierähtää ilamn pukkia. Kohta alkaakin sitten uusi kierros pukillisia jouluja :) Sitä iloa kestää varmaan taas monta vuotta. Ihan hullua ajatella, että ensijouluna meillä on jo oma pieni tonttupoika jakamassa Joulun meidän kanssa. Vuoden päästä ehkä jo konttaillaan nykimään korsteita kuusen alimmilta oksilta.

Olen aina pitänyt joulusta. Se on minulle perhejuhla, joka kuuluu viettää läheisten kanssa. Olemme viettäneet jouluja vuorotellen sekä isän että äidin puolen sukujen kanssa ja aina on ollut yli kymmenkunta henkeä istumassa saman joulupöydän ääressä. Sellainen joulu on minulle se oikea. Paljon rakkaita ympärillä, yhdessä tekemistä ja olemista, lämmintä tunnelmaa (+ parit sisarusriidat hehhe) ja hyvää ruokaa. Tietysti myös pulkkamäki olis kiva bonus, mutta se taitaa taas tänä vuonna jäädä haaveeksi ja toisaalta eipä tällä masulla viittis lähtee sinne mäkeen enää könyämään :) Tänä jouluna kokoonnumme isäni puolen suvun kanssa lapsuudenkotiini Tampereelle 14 hengen porukalla. Ihanaa nähdä kaikkia ja viettää aikaa yhdessä. Enkä malta odottaa sitä joulupöytää, ahhh! Isäni on myös graavannut lohen, joten sitäkin saa syödä vihdoin hyvällä omallatunnolla. On välillä kyllä tehnyt tiukkaa, kun on pitänyt kävellä lohihyllyn ohi kaupassa. Mutta nyt sitä saa, nyt sitä saa, masun täydeltä! Saa nähdä, onko tontut tuoneet mitään lahjoja, itse kun en oikein osannut toivoa mitään itselleni. Muutama toive välitettiin kuitenkin pikkuvauvan puolesta :) 

On se joulun taika ehkä vähän hiipunut iän kertyessä. Toki nautin joulusta ja perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta joulun taika on hieman hälventynyt. Uskon sen kuitenkin palaavan oman lapsen myötä, kun saa elettyä ihmeellistä joulua hänen kanssaan ja luotua niitä yhteisiä perinteitä. Joulu on kuitenkin lasten juhla. Nautin nyt kuitenkin vielä tästä viimeisestä lapsettomasta joulusta, vaikka en maltakaan odottaa niitä tulevia. Niin kutkuttavaa! Alla olevassa kuvassa olen minä muutama vuosi takaperin. Ensi vuonna saankin ottaa tonttukuvia jo omasta pienestä pojastani. Hullua. Ihanaa. Hullunihanaa! 

Lumiukon saattelemana toivotan kaikille hyvää Joulua! Kuuntelin ton äsken ja tuli melkein itku. Olen hieman herkillä, heh.