KUKA HULLU HANKKII LAPSIA?

Ensin raskauden pahoinvointi, kolotukset, närästys, muuttuva vartalo, turvotus jne, joka lopulta huipentuu itse synnytykseen. Lentää verta, hikeä, kyyneliä, paskaa ja kusta, kunnes se pieni rääkyvä käärö on sylissäsi. Ensin olet valvonut vuorokauden ennen synnytystä, nyt valvot toisen heti perään. Vauva yrittää nyhtää maitoa rinnoista ja sattuu niin perkeleesti. Kunnes maito alkaa nousta ja toteat, että nyt vasta sattuukin ihan perkeleesti. Veren, hien ja kyyneleiden vuodatus jatkuu muutaman viikon myös synnytyksen jälkeen. Koko ajan on kuuma ja hiki haisee ihan järkyttävälle. Itket useita kertoja päivässä ihan mille sattuu. Jälkivuoto jatkuu ja jatkuu, jättimäiset siteet ja verkkokalsarit alkavat hiertää sekä nivusta, että mieltä. Jos huonosti käy, imetys ei onnistu, vauva itkee yötä päivää eikä kasva, elät sumussa suklaalla ja einesaterioilla, raskauskilot pysyvät tiukassa ja unohtuu vaihtaa päivittäiset pusut puolison kanssa. Vauvavuoden aikana on yöhulinoita, tiheää imua, hampaiden puhkeamista, kiinteiden aloittamista, pesuaineiden ja koiran kakan maistelua, päätöntä konttausta ja pian jo päättömämpää juoksentelua. Ja ai että kun ärsyttää, kun ei vielä ihan pääse omin avuin kiipeämään sohvalle. Yöheräilyt uuvuttaa ja töitä täytyy tehdä parisuhteen eteen.

Vauvavuvosi on takana ja päätön juoksentelu jatkuu. Kaappien availu ja purkaminen on sitä parasta, viimeistään tässä vaiheessa kannattaa veitset siirtää kaapin ylimmälle hyllylle. Pian tuleekin kuvioihin uhma. Suututaan, heitetään lippis ja itketään, kun lippis lensi maahan. Kenkiä ei saa itse jalkaan, mutta älä herranjumala tarjoudu auttamaan. Jossain kohtaa tulee se päivä, kun lapsi alkaa puhumaan. Voi että kun sitä onkin innolla odotettu, että lapsi osaa ilmaista tarpeet ja murheet ilman arvailua ja turhautumista. Pian onkin ihanan kamala kyselyikä, eikä mikään riitä vastaukseksi. Jatkuvasti välillä koko homman on niin yhtä tyhjän kanssa, että on parempi todeta siksi koska minä sanon niin. Niin hartaasti sitä puhetta odotettiin ja nyt toivoisi, että lapsi olisi edes hetken ihan hiljaa.

Kyselyikä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Lapsen kasvaessa kohtaat myös monia muita haasteita. Moraalisia kysymyksiä, rajojen asettamista, kiukuttelua, lapsen sairastamista, huolta. Ehkä lastasi kiusataan. Ehkä lapsesi kiusaa. Onko ne kaverit nyt hyvää seuraa meidän lapselle? Arki täyttyy lasten jutuista. Koulu, harrastukset, kaverit, vanhempainillat, synttärit...

Kohta se pieni nyytti on jo teini-iässä ja mitä vähemmän hän kaipaa seuraa ja neuvojasi, huolesi kasvaa. Kenen kanssa se oikein liikkuu ja missä? Mitä ne tekee? Entä netissä? Ei kai mitään pahaa satu. Ja pian se jo muuttaakin pois kotoa. PANIIKKI. Mutta sitten on ainakin aikaa pussailla!

Kaikki valvotut yöt, uhmakiukut, hermojen menetykset, huolet, murheet, riidat ja aivottomat tempaukset, ja silti lapsia hankitaan. Sillä kaikki ne pusut ja naurut, hassut hömpötykset ja höpöhöpö jutut, ylpeys lapsen saavutuksista ja suuren suuri rakkaus painaa puolet enemmän vaakakupissa. Lapset tuo niin paljon elämään. Paljon vastuuta, huolta ja komentamista, mutta paljon myös iloa ja naurua. Lasten kanssa elämä ei ainakaan käy tylsäksi ja tyhjäksi. 

Itse olen vasta hyvin alussa äitiyden taipaleellani, joten jutut pohjautuvat kokemukseeni lapsena, äitipuoleuteeni, äitiysurani alkuun, sekä vanhempieni ja sukulaisten tarinoihin. Kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat omistaa elämänsä itselleen, eivätkä hanki lapsia, mutta itse tiedän, että olisin myöhemmin katunut, jos olisin päättänyt olla hankkimatta lapsia. Ompahan ainakin toivottavasti joku, joka tulee juomaan päiväkahvit seuraksi vanhoilla päivillä.