Muutaman tunnin päästä piti lähteä lentokentälle, josta suuntaisimme Roomaan viideksi päiväksi nauttimaan auringosta ja nähtävyyksistä. Ajattelin vain varmistaa, että Italiassa voisi nauttia viiniä huoletta. Meillä olikin vielä yksi testi kaapin pohjalla, tuplapakkaus kun oli tullut halvemmaksi edelliskuussa. No se viini nyt sitten jäi.
Itkuhan siinä tuli. Eikä johtunut siitä, etten saisi ottaa sitä viinilasillista. Haalea viiva oli alkanut muodostua kontrolliviivan viereen, olin hyvin epäuskoinen. Riittääkö se, että toi on haalea? Ehkä sen pitikin olla yhtä kirkas? Kyllähän sen tiesin, mutta epäilin. Hyvin tasaisella äänellä pyysin T:n vessaan. Se oli mennyt olohuoneeseen odottelemaan, olettaen, että se on kuitenkin taas negatiivinen. Sieltä se tuli vähän ihmetellen ja vilkaistuaan testiä, varmisti epäilykseni. "Sä oot kulta raskaana." Olin raskaana. Hullua, hulluinta ikinä. Itkuhan siinä tuli.
Tätä se Mutsisatsi sitten on, ainakin näin alkuun. Raskautta ja kaikkea sen ohella. Mitä nyt tulevan äidin (musta tulee äiti??!) mielen päällä pyöriikään. Itsehän en siitä vielä paljoa tiedä. Odottelua, varmaan vähän tuskastelua, avautumista, pohtimista, iloja, ehkä suruja?, rakautta ja hömppäjuttuja. Tervetuloa mukaani matkalle kohti tuntematonta, äitiyttä. Mua jännittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti