Tai kuten ajan henkeen kuuluu, Facebookissa kuulutettu. Nyt tästä tietää kaikki. Ultrakäynnin jälkeen mulle tuli pakottava tarpe kertoa tästä koko maailmalle. Mua jännitti niin paljon omille vanhemmilleni kertominen, etten tiennyt miten asian hoitaisin. Päätin ensin soittaa siskolleni, koska tiesin ettei hän pystyisi pitämään salaisuutta, joten minun olisi pakko kertoa raskaudesta myös vanhemmilleni. Siskoni onnen kyyneleet olivat kaivattu potku persuuksille ja soitin samana iltana myös vanhemmilleni.
Reaktio ei ollut ihan sitä mitä olin odottanut, vaan paljon positiivisempi. Ei yhtään epäilyksen sanaa tai huokausta. Tiedä sitten mitä oikeasti ajattelivat, mutta tärkeintä on se, että luulen heidän olevan iloisia asiasta, haha! Monesti, jos elämässäni on tapahtunut jotain suurempaa, olen odottanut vanhemmiltani paljon negatiivisempaa suhtutumista. Joka kerta he ovat kuitenkin yllättäneet minut posiivisesti suhtautumalla asioihin ymmärtäväisesti ja he ovat antaneet minun tehdä omat valintani elämässä. Kai se vaan täytyy uskoa, että minulla on ihanat, ymmärtäväiset vanhemmat, jotka ovat tukenani kaikissa elämän käänteissä. Pusuja!
Kertomisen jälkeen oli oloni hyvin helpottunut. Olin stressannut kertomista ja menettänyt yöuniani asiaa pohtiessani. Nyt se on hoidettu! Seuraavana päivänä en malttanut olla lisäämättä ultrakuvaa facebookkiin, jota kaikki saisivat kuulla ilouutiset. Ja ihanaa miten ihmiset onnittelivat, kaikista kauniista sanoista tuli niin hyvä mieli. Nyt kaikki on hyvin. Ainoa ongelma on vain se, että enää ei ole ketään kenelle kertoa. Hyvä etten kaupan kassalla ole myyjälle näyttänyt ultrakuvaa tai bussissa vierustoverille esitellyt uutta taustakuvaani. Olen vain niin innoissani ja onnellinen, ja tekee mieli jakaa se koko maailman kanssa.
Toisaalta tuntuu, että viikot vierii supervauhtia, mutta toisaalta aika ei meinaa kulua millään. Varsinkin kun odottaa masun kasvavan, tuntuu viikot piiitkiltä. Itse en oikein vieläkään näe mitään eroa normaaliin, turvotusta lukuunottamatta, ja viikkoja on nyt kasassa 13+6. Mutta täytyy vaan pitää mielessä, että on hyvä nyt nauttia elämästä vielä ilman vauvamasun rajoituksia. Eiköhän sitä mahaa ehdi paijailemaan ja tuijottelemaan melkein kyllästymiseen asti tässä tulevien kuukausien aikana. Toisaalta ihan hullua, että raskaudesta on mennyt jo yksi kolmannes!
Toisaalta tuntuu, että viikot vierii supervauhtia, mutta toisaalta aika ei meinaa kulua millään. Varsinkin kun odottaa masun kasvavan, tuntuu viikot piiitkiltä. Itse en oikein vieläkään näe mitään eroa normaaliin, turvotusta lukuunottamatta, ja viikkoja on nyt kasassa 13+6. Mutta täytyy vaan pitää mielessä, että on hyvä nyt nauttia elämästä vielä ilman vauvamasun rajoituksia. Eiköhän sitä mahaa ehdi paijailemaan ja tuijottelemaan melkein kyllästymiseen asti tässä tulevien kuukausien aikana. Toisaalta ihan hullua, että raskaudesta on mennyt jo yksi kolmannes!
Nyt blogia voi seurata myös Bloglovinissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti